Kesäyöllä

Kesäyöllä. Kirjoittanut Irene Mendelin

Hiljalleen nyt loiskivi lammen laineet,

Mäntymetsän viehkeä humu soipi,

Rannan rastas kuorohon myöskin yhtyy

   Lempeä laulain.

Luonnon verhoo kuulava hämyharso,

Rauhan leima loistavi taivahalta,

Hiljaisuus se kertovi sadoin kielin

   Armoa Herran.

Äsken luonnon virkisti sade taivaan,

Voimaa uutta uhkuvi kasvikunta,

Täydet tähkäpäät pian pellon kultaa

   Poistaen puutteen.

Katso, kuule ystävä! Öinen luonto

Sulle syvät kertovi salaisuudet.

Uskoo sulle, mitä ei päivä kirkas

   Konsana kerro.

Silloin elon himmeä arvoituskin

Selviää ja rintasi rauhoittuupi;

Tunnet, ett’ on toimesi, matkas määrä

   Valkama valon.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.