Kesäyönä

Kesäyönä Kirjoittanut Isa Asp

Yöllä unelmaini taivas

armas aina aukeaa,

maailma – sun monet vaivas

silloin ei voi vaivuttaa.

Silloin sielu askarissa

onpi onnen löytävä,

vaikk’ on ruumis vaivuksissa,

tekee sielu töitänsä.

Vähän muistan murheitani,

luontoa kun katselen

ja kun kynä kädessäni

Luojan töitä aattelen.

Auki onpi akkunani,

raitis ilma aaltoaa,

niinpä myös mun sieluani

henki uusi valloittaa.

Nytpä toivot, unelmani

saavat uuden muotonsa,

huonot, pienet laulelmani

kalliin, pyhän verhonsa.

Sielu uudet siivet saapi,

sydän tuoreet toivonsa:

toivo sinne vuodattaapi

kauniin kultakasteensa.

Mitä kuiskaa toivon ääni

sydämeeni sykkivään?

Ett’ en koko elämääni

ole luotu itkemään.

Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.