Keski-Suomen Nuorisoseuran vuosijuhlassa 18 17/8 90

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keski-Suomen Nuorisoseuran vuosijuhlassa 18 17/8 90.

Kirjoittanut Kaarlo Forsgren


Syntyi kerran aate jalo,
   sukeutui suureksi.
Minne kulki, sinne valoo,
   valistusta levitti.
Kulki yhä matkojansa,
   saapui Keski-Suomehen.
Kummastellen kysyi kansa:
   ”Suostummeko aatteesen?”
– ”Miksikäs ei suostuttaisi?”
   – näinpä moni saneli –
”Sittepähän nähdä saisi,
   onko aate onneksi”.
Niinpä sitte suostuttihin,
   aatteesehen jalohon.
Silloin seura perustettiin,
   jonka juhla tääkin on.

On sana yksi herttainen,
mi sykkimään saa sydämen.
Se sana ompi: Isänmaa
ja sepä syömen innostaa.
Ja kansalainen jokainen,
mi lemmen tuntee tuntehen,
hän alttarille isänmaan
käy uhraamahan voimiaan.
Ja että lempi Suomehen
ain’ kasvais’, puhkeis’ kukallen,
sit’ tääkin seura tarkoittaa,
siks’ olemassa olla saa.
Niin kunniaksi Suomenmaan
täss’ seurass’ myöskin puuhaillaan.
Ja sitä aate tarkoitti,
mi Keski-Suomeen matkaili.

– ”Valoa! valistusta!”
   – näin vaatii aikamme -
”Pois, pois tuo kaihi musta
   jo päältä silmäimme!”
Se nuorisoomme tarttuu
   tuo valon vaadinta.
Se ponnistaa, sen karttuu
   jo voimat innosta.
Ja pian vieno vilja
   saa syömmiin juurtumaan.
On kevät, missä hiljan
   syys näytti kauhujaan.
Niin Suomen kunniaksi
   puuhailee nuoriso.
Ja yhä kirkkaammaksi
   käy kansan tieto jo.

Myös sitä aate tarkoitti,
mi Keski-Suomeen matkaili.
Sit’ tämä seura tarkoittaa,
siks’ olemassa olla saa.

Kaarlo –[Forsgre]n.


Lähde: Keski-Suomi 19.8.1890.