Keski-suomalaisten asevelvollisten laulu
| Keski-suomalaisten asevelvollisten laulu. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Pois kirves, kuokka, kädestä,
- Nyt miekka kourahan!
- Ken oman maansa edestä
- Ei kuolis, armahan?
- Hurraa, hurraa, kas, riemulla
- Ja isiemme innolla
- Me vihollista voittamaan
- Taas käymme oppimaan.
- Sa miesi Suomen sydänmaan
- Ain ollos urhokas
- Ja sortajia kaatamaan
- Kuin karhu voimakas!
- Tää oppi oiva isien
- Myös olkoon ohja poikien:
- ”Eespäin! Vei tiemme kuolemaan.
- Tai voiton kunniaan.”
- Käskyille kuuliaisia! –
- Sen vaatii virkamme;
- Vaan kelpo suomalaisia
- Myös olla vannomme.
- Jos meissä Luojaan luottamus
- Ja urhotöihin uskallus
- On juurtunut, niin tulkoot vaan,
- Ken tohtii, ilkkumaan.
- Oi, kuullos, veikko! Kuulethan
- Kuin korpi kumajaa.
- Sen ääntä ihannellahan
- Miel’ aina halajaa......
- Siell’ uhkuu kosket kohisten,
- Ja metsä kertoo humisten
- Säveltä kehtolauluni. –
- Mun synnyinseutuni!
- Tään seudun e’estä rakkahan
- Mit’ antaa soisinkaan?
- Oi, henkenipä varmahan!
- Muut’ en ma voisikaan.
- Mi kallihimpi uhri ois,
- Jon Suomen lapsi maalleen tois?
- Niin, niin; sen jospa tietäsin,
- Ma kaiken antasin.
- Nyt hyväst’ armas koti jää
- Ja hellä äitini
- Myös siskot, isä harmaspää
- Ja nuori kultani!
- Pois vainen kyynel pyyhkikäät
- Ja pojastanne miettikäät:
- Jos sorrut sotiin, – isänmaa
- Sun helmahansa saa.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.