Keskikesä (Pennanen)

Keskikesä Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

1.

Vanhan puiston hämyisille teille

iltapäivä kultaa seuloi mereen painuissaan.

Niinkuin kevyt kyynelmieli

ilomieleen vaihtuu armaimpaan,

niinpä äsken hilpein käsin kukkapenkereille

pilvi vettä vihmoi ruiskukannustaan.

Aavistukseen ihanimpaan uinuu ilmanpieli.

2.

Jasmiini kuin viini tuoksuu kuuma,

tai kuin synti, halu armahin!

Onnenmajaan leyhyy kukkain huuma,

kielin vienoin, tuskin kuuluvin

kissankellot luona raunioitten soittaa.

Orapaatsamoiden takaa kuudan koittaa,

seinä vyötetty on varjoseppelin,

rannan tammet seuraa vaiti vavahdellen,

kuinka mustin silkkihunnuin leikitellen

Yötär kulkee jaloin hohtavin.

Kesäöinen henki suojaa arkaa

kahden piilonetsintää...

Kuiva lehti vallatonna tietä karkaa

onnenmajaan päätyvää...

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.