Keväällä (Hellén)
Ulkoasu
Keväällä. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Kevätpäivyt jo sulatti roudan ja jään,
- elonvirttä nyt tuuletkin soivat.
- Ja vihanta korsi nyt nostaa pään,
- purot ryöpyten karkeloivat.
- Jo vuokkoset kilvaten tekevät terää,
- ja unesta turpehen toukkakin herää,
- siniaaltoset ilakoivat.
- Kuin neitonen nuorissa haaveissaan
- on rannalla koivahainen
- veen kalvosta katsellen kuvastaan,
- ja sääski ja kimalainen
- ne keväiseen kuorohon kilvaten yhtyy,
- ja pääsky jo pirttinsä tekohon ryhtyy.
- Oi, riemuitse, lapsukainen!
- Käy luonnossa mahtava uudistustyö,
- elonairuet kuolon kun voittaa.
- Ja sun suonesi samassa tahdissa lyö
- ja samaa ne säveltä soittaa.
- Niin aamujen riemuhun sinäkin herää,
- sen päivyen varalta aarteita kerää,
- mi kerran sun kulkea koittaa.
- Kudo kultaista kangasta unelmain,
- elo antavi kaunihintaan.
- Valekukkihin ällös sä tyydy vain,
- jotka saavutit halpaan hintaan.
- Ne aukee sun eteesi pyhäiset puistot.
- Jalon kilpailun konsaan ei murene muistot,
- ne kätkeös syvälle rintaan.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.