Keväällä (Suppanen)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keväällä.

Kirjoittanut Alma Suppanen


Kevät aurinkoinen armas
Maahan luopi säteitään,
Ihmislasten sydämmiä
Ilahuttaa paisteellaan.
Ylös kohoo aatos, mieli
Turhuuksien majasta,
Sinne, missä enkelkieli
Laulaa taivaan riemuja.
Sinne, mistä valovirta
Maailmalle tulvailee,
Sinne, mistä siunausta
Runsahinta vuotelee.
Siell’ on onni, siel on autuus,
Siell’ on pyhyys, siunaus,
Siell’ on puhtaan rakkauden
Koti, iki-asumus.
Luojan henki siellä liehtoo
Valon iki paljetta,
Kirkkauden vaippaan kiehtoo
Onnellisten sieluja.
Kauas katoo elo musta
Elon huolet unhottuu.
Sieltä vuotaa virvotusta
Mieli kurja rauhoittuu.
Sinne aatokseni lennä
Elon kirkkaan lähteen luo!
Rauhaa, virvotusta sieltä
Mieleen rauhattomaan juo!

A[lm]–a [Suppanen].


Lähde: Suomalainen 9.5.1889.