Keväällä vuonna 1882
| Keväällä vuonna 1882. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Oi, kevätpäivää helteistä!
- Jo lähtee jäätkin järvistä,
- Vaan rinnastain ei lähde jää,
- Voi, mistä tulle tää?
- Nyt kevättäkö sille ei
- Siis joudukkana? Kenpä vei
- Sen lämmön, ruusut herttaiset
- Ja runsaat toivehet?
- Sen, Helmi, sinä tiedät kai,
- Sun tähtes mulla talvi tai:
- Sun kylmyytes mull’ ankaran
- Loi roudan rintahan.
- Ja sitäpä ei sulamaan
- Yks’ aurinko saa konsanaan.
- Vaan kaksi sais sen aikahan:
- Nuot silmät armahan.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.