Kevään tullessa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevään tullessa.

Kirjoittanut Karl Adolf Kovero


Jo liesti päivän liekko maamme päältä
Sen vaattehen, jonk’ alla lepäs lehto;
Jo auenneena läikkyy aallon kehto
Ja pieni puro näyttää miehekkäältä.
Ja leivo lensi taivahalle täältä,
Joss’ ilo, lemp’ on elämänsä ehto,
Ja suloisesti soipi joka mehto
Ja metoa ei puutu mehiläältä.

Mut, kansa, älä kilvoitustas heitä,
Epäilyn yöhön uskoos, toivoos peitä,
Jos kulkea et voikaan kevään teitä!
Ain’ auttaa, holhoo Luoja lapsiansa.
Kevähän uuden saapi uskon kansa.
Miks lakkais, lannistuis se toivossansa!

1869–1899.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.