Kevään tullessa
| Kevään tullessa. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero |
- Jo liesti päivän liekko maamme päältä
- Sen vaattehen, jonk’ alla lepäs lehto;
- Jo auenneena läikkyy aallon kehto
- Ja pieni puro näyttää miehekkäältä.
- Ja leivo lensi taivahalle täältä,
- Joss’ ilo, lemp’ on elämänsä ehto,
- Ja suloisesti soipi joka mehto
- Ja metoa ei puutu mehiläältä.
- Mut, kansa, älä kilvoitustas heitä,
- Epäilyn yöhön uskoos, toivoos peitä,
- Jos kulkea et voikaan kevään teitä!
- Ain’ auttaa, holhoo Luoja lapsiansa.
- Kevähän uuden saapi uskon kansa.
- Miks lakkais, lannistuis se toivossansa!
1869–1899.
Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.