Kevään valta

Kevään valta Kirjoittanut Otto Manninen

On suotu vihdoin Suomen kevät,

on toivon aika, touon työ.

Kevättä silmät säteilevät,

sen syttymystä sydän lyö.

Se koittaa korkealta, kaukaa,

ja syvältä kuin suonet maan.

Sen valtakuntaan valmistaukaa

kaikk’ astumaan ja asumaan.

Sen kauas viittaavainen viiri

on aamun kultaa, purppuraa.

Niin kauas käy sen valtapiiri,

kuin aate mielet avartaa.

Nyt etelästä tuulet tuulee,

on läsnä lämpö auringon.

Nyt oraan nuoren nousun kuulee

se, jolla korvat kuulla on.

Kuin väkevä on maassa kaiho

päin päivää, elon heilimää,

sen kertokoon nyt kevään laiho,

ja kerran täysi tähkäpää!

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.