Siirry sisältöön

Keväinen muisto

Wikiaineistosta
Keväinen muisto.
(13/5 1848).
Kirjoittanut Irene Mendelin


      Kevät on tullut toivojen aika,
      Kukkien kantaja kaunoinen,
      Ilmojen halki tenhova taika
      Kiirivi lauluja helkkyillen,
Ja kaunis on taivas ja kaunis on maa,
Ja vaarat ne kaukoa kangastaa.
      Katkesi kahleet läikkyvän laineen,
      Ahtolan immet leikkiä lyö;
      Elpyvän luonnon mehevin maineen
      Verhovi kuulava kevätyö!
Yön helmassa ihana kantelo soi,
Kun muistojen hengetär unelmoi.
      Kuuntele hetki helkettä soiton.
      Menneitten aikojen tarinaa!
      Tenhoa siin’ on aamuisen koiton,
      Siinä on riemua valtavaa.
Oi kuuntele, kuuntele, kantelo soi,
Kun muistojen hengetär unelmoi.
***
      Meri loisti ja laaksot, vuoret
      Kuulsi läskeissä päivyen.
      Mailla Gumtahden juhli nuoret,
      Juhli kunniaks keväimen.
He tunsivat keväimen tullehen,
Ei luontohon yksin, mut henkehen.
      Sinivalkoinen lippu siellä
      Ensi kerran se liehuili,
      Mies henkevä hehkumiellä
      Sadat sydämmet sytytti.
Ja kaikuen valtavat sanat soi,
Kun suurinta maassa hän kunnioi.
      Silloin valtasi nuoret mielet
      Pyhä, ääretön innostus;
      Silloin vapisi ilmapielet,
      Jalo kajahti riemastus,
Ja kauaksi tuul’ yli aaltojen
Se kuljetti riemua nuorien.
      »Maamme« laulu se silloin raikui
      Yli laaksojen, kunnaiden,
      Kohti taivahan kantta kaikui
      Jalolentoisna tenhoten.
Se kaikiksi ajoiksi pyhittyi,
Ja syömmihin suli ja syventyi.
      »Maamme« laulu ja puhe ylväs
      Ja tuo liehuva lippunen
      Ovat henkinen muistopylväs
      Murrosaikamme aatteillen,
Mi kirkasti pyhäksi isänmaan,
Mi herätti kansamme unestaan.
***
Helky kantelo ihanasti,
Soios muistoksi vainajain.
Jalot nukkuvat rauhaisasti
Alla kumpujen kukkivain.
Työnsä ja toimensa unhoon ei nuku,
Muistonsa maasta ei konsana huku
Vuossadat vaikka vierähtää.
Fredrik Cygnæus, lentomieli,
Älköön painako paatesi!
Fredrik Pacius, satakieli,
Kauan soittosi helkkyvi!
Humaja hongikko haudalla tuolla,
Laulujen joutsen ei koskaan voi kilolla,
Laulujen joutsen Runeberg!


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.