Keväst ja kesäst
| Keväst ja kesäst. Kirjoittanut anonyymi |
| Katkelma on peräisin teoksesta Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud (1616). |
Miten ennen Suomen kieltä kirjoitettiin,
[muokkaa]otamme näytteeksi 1616 painetusta kirjasta seuraavan runon:
Keväst ja kesäst.
[muokkaa]- Pilveb pacon pois pyrkivät,
- Seixtys laevan täyttäp.
- Ilmad ankarad asettuvat,
- Auringo lämbymäns näyttääp.
- Toucoo toevoitap kyhkyinen,
- Lindu pieni pääskyinen
- Suven sanoman saattap.
- Käed kuckuvat kuusistos,
- Visertäin suven virttä.
- Lehdet puihin myös puhkevat,
- Vesoivat suured ett piened.
- Medzäd vainjod vihoittavat,
- Casvavat niitud ja niemed.
- Cuckaiset ihanast cucoistuvat,
- Maast maan yrtid ylöskäevät,
- Hajahtain makjall päänäns.
- Cuolled elämän ihastuvat,
- Linnud luodhud caick iloidzevat,
- Ilma on iloa täynnäns.
- Herran ihmeit ajatelkam,
- Uscocam händ hänen töistäns.
- Hänen murheitans muistacam,
- Jonga hän pitäpi meistä.
- Luodhud siunaa caick sikjämän,
- Linnud, calad cans casvamaan,
- Eläimed, laehod meil laina,
- Luotuin cansa caick iloidkam.
- Herran hyvyttä kiittäkäm,
- Jonga meill osottap aina.
Lähde: Työmies 30.7.1900.