Kevät-aamu (Avellan)

Kevät-aamu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kas, kuin kevät kaunis taasen

Idän aaltoloista kulkee,

Kultaan, purppurahan maasen

Naurusuisen jällen sulkee.

Usva haihtuu, ilma soipuu,

Luonto tainnoksista toipuu.

Leivo, äsken saapununna

Virkkusiivin etelästä,

Laulaa, kauvas kohonnunna,

Tunnon, kevään elämästä;

Joutsenparvi ennättävi,

Pohjan maita tervehtävi.

Aalto vapaa, virmanlainen

Hyppii puitten varjoksessa;

Ilomiellä oravainen

Suojaa hyörii sammalessa,

Ja tuoll’ metsän äärisellä

Kyyhky kukertavi hellä.

Aaltoellen tuulosessa

Touvot hyöstyy tanterilla;

Talven valkovaippasessa

Jänis juoksee oraksilla.

Kyttä tuolla kyyristävi,

Pyssyn hiljaa virittävi.

Lehdon taajan viilehessä

Jäisen hangen jättö tuikkaa,

Koivupuitten siimeksessä

Vuokko noikkaa, lähde ruikkaa;

Näkki nousee unestansa,

Näppäsevi kanneltansa.

Kevät kaunis! kauvan vierii

Vaunus mailla kaukaisilla,

Ennenkuin ne meillä kierii,

Kaihoisilla kunnahilla.

Vaan, kuin meidän, etpä sieltä

Löydä kiitollista mieltä.

Kuuletkos sa laulujamme,

Tiedätkös, mi laulut johtaa:

Että etsit seutujamme,

Vapaus kuin vangin kohtaa;

Ett’ on myöskin jäätehellä

Syömiä sun virkistellä.

Joudu, maalle, veelle anna

Uudet juhlavaatteet taasen;

Perhokaiset yöstä kanna,

Kukat alta mustan maasen;

Rakkahista tuntoloista

Talven kolkot muistot poista!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.