Kevät (Harmaja)
| Kevät Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Tulen kuoleman varjon maasta,
- tulen iltaan vaaleaan.
- Näen mykkänä: vihreä huntu
- on tullut ja kietonut maan.
- Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,
- ja linnunlaulua soi,
- – kun omassa rinnassani
- sydän kuoleva vaikeroi.
- Oi ei! Tämä maa on kaunis!
- Tämä on ja pysyy ja jää.
- Se, mikä on iskenyt minuun,
- ei voi tätä järkyttää.
- Tämä heleä, kostea multa,
- tämä kirkkaus loppumaton,
- se ei välitä, välitä, vaikka
- joku sydän murtunut on.
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.