Kevät (Leino)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevät

Kirjoittanut Einari Leino


Taas talven viimat
jo jälkehen jäi,
kevät lauhkea jälleen koittaa.
Pian kentillä, nurmilla mellastaa
parvi nuorien, lauluja soittaa.
Kevät lauhkea, lämmin
ja suviset säät,
luonnon helmaan, siimehen vetää.
Ryskyen murtuvi talven jäät,
kohta pirtissä löydä ei ketään.
Kevät tullut on!
Kisakentillä kiekot lennättää
ja viestikapulat vaihtuu.
Minne nuorien parvi ennättää,
sieltä surut ja huolet haihtuu.
Kevät kuitenkin vasta
siell’ kevättä on,
missä noustu on sortajan alta.
Sillä kahleet kylmästi kalskahtelee,
missä hallitsee porvarivalta.

1931


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.