Kevätahavalle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevätahavalle.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Kevätahava kerkeä, kauas
tekee mieleni mun!
Minä tahtoisin maailmaa nähdä
hiukan harteiltas sun.
Nähdä kansojen työtä ja tointa,
kevätvoimien kuohuntaa,
vuorivirtojen ryöpyt ja leikit,
merta ilmojen ihanaa,
nähdä kaiken, kaiken
mitä kätkeepi taivas ja maa.
Kevätahava kerkeä, kauas
tekee mieleni mun!
Minä tahtoisin maailmaa kuulla
hiukan harteiltas sun.
Kuulla tunteiden tuhannet äänet:
vihan, riemun ja rakkauden,
surun soitot ja toiveiden kuiskeet,
nyyhkyt kuoleman kauhujen, –
kuulla kaiken, kaiken
sointuun suurehen sulavan sen.
Kevätahava kerkeä, kauas
tekee mieleni mun,
olen kevyt, vain höyhenen verran
painan harteillas sun.
Minä tahtoisin rohkean voiman,
suuren, tenhovan vapauden
nähdä kaikki ja tuntea kaikki,
mit’ on sielussa ihmisen,
voida kaiken, kaiken
runon sointuhun sulkea sen.
Kevätahava kerkeä kiirii,
kuule pyyntöän ei.
Halki ilmojen suihkavat siivet
sen jo kauaksi vei.
Mutta syvällä notkossa laakson
minun sieluni vaikeroi,
mitä kauneinta mietti ja toivoi,
se ei kukkia koskaan voi,
se on lintunen suljettu häkkiin
ja kuin vangitun laulu sen soi.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.