Kevätkansalle

Kevätkansalle. Kirjoittanut Irene Mendelin

»Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi

imantehena, päätä kaari kaunihisti

pääse illalla ilohon.»

                                   Kalevala.

Tietäjä näin lauloi auringolle. –

Sullekin tää päivän hymni soi,

suakin se kutsuu, ihanoi.

Nuoriso, mi vielä kynnyksellä

seisot elämän,

sullekin tää päivän hymni soi.

Katso, kuinka päivyt mustan mullan

muodoin tuhansin saa kukkimaan

lämmöllänsä vain ja valollaan.

Katso, kuinka ajan tullen kypsyy

heelmät kultaiset

iloks elollisten päällä maan.

Tunne sydämessäs, olennossas

voimaa, vaikutusta auringon.

Innostaja on se verraton,

elonantaja on ylhä, suuri.

Elämää ei ois

ilman tenhovoimaa auringon.

Käyös tiesi tervehenä, käyös,

ota auringolta oppi tuo:

Valoa ja lämpöä sa luo.

Katso kauas, katso korkealle,

nouse, nostaos,

riemun rikkaat lahjat myötäs tuo!

Päivä uus on sun, sun työtäs silloin

vaatii aika, vartoo isänmaa.

Sinua ne silloin velvoittaa,

sulta odottaapi onnen ehdot.

Mielin hartahin

aatteiden käy tietä viittomaa.

Päätä kaari kaunihisti, päätä,

jotta jälkes peittäis siunaus,

muistos ois kuin päivän kajastus,

joka vielä laskiessaan viehtää,

maata muistuttain,

missä kukkii hengen kauneus.

Päätä kaari kaunihisti, päätä,

pääse illalla sa ilohon,

määränpäässä matkasi kun on.

Jälkees jääpi totuus jumalainen –

jääpi ihmisyys –

isänmaa jää –, aikas ohi on.

Ihmiskunnan kehityksen työtä

vaaksan verran ehkä eespäin veit,

mielin hartahin kun työtä teit.

Polvi uusi jatkaa, – näin se kulkee

edistyksen työ; –

hyvä! – vaaksankaan jos eespäin veit.

Käyös tiesi tervehenä, käyös,

ota auringolta oppi tuo:

Valoa ja lämpöä sa luo!

Katso kauas, katso korkealle,

nouse, nostaos,

riemun rikkaat lahjat myötäs tuo!

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.