Kevätkansalle

Wikiaineistosta
Kevätkansalle.

Kirjoittanut Irene Mendelin


»Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi
imantehena, päätä kaari kaunihisti
pääse illalla ilohon.»
                                   Kalevala.
Tietäjä näin lauloi auringolle. –
Sullekin tää päivän hymni soi,
suakin se kutsuu, ihanoi.
Nuoriso, mi vielä kynnyksellä
seisot elämän,
sullekin tää päivän hymni soi.
Katso, kuinka päivyt mustan mullan
muodoin tuhansin saa kukkimaan
lämmöllänsä vain ja valollaan.
Katso, kuinka ajan tullen kypsyy
heelmät kultaiset
iloks elollisten päällä maan.
Tunne sydämessäs, olennossas
voimaa, vaikutusta auringon.
Innostaja on se verraton,
elonantaja on ylhä, suuri.
Elämää ei ois
ilman tenhovoimaa auringon.
Käyös tiesi tervehenä, käyös,
ota auringolta oppi tuo:
Valoa ja lämpöä sa luo.
Katso kauas, katso korkealle,
nouse, nostaos,
riemun rikkaat lahjat myötäs tuo!
Päivä uus on sun, sun työtäs silloin
vaatii aika, vartoo isänmaa.
Sinua ne silloin velvoittaa,
sulta odottaapi onnen ehdot.
Mielin hartahin
aatteiden käy tietä viittomaa.
Päätä kaari kaunihisti, päätä,
jotta jälkes peittäis siunaus,
muistos ois kuin päivän kajastus,
joka vielä laskiessaan viehtää,
maata muistuttain,
missä kukkii hengen kauneus.
Päätä kaari kaunihisti, päätä,
pääse illalla sa ilohon,
määränpäässä matkasi kun on.
Jälkees jääpi totuus jumalainen –
jääpi ihmisyys –
isänmaa jää –, aikas ohi on.
Ihmiskunnan kehityksen työtä
vaaksan verran ehkä eespäin veit,
mielin hartahin kun työtä teit.
Polvi uusi jatkaa, – näin se kulkee
edistyksen työ; –
hyvä! – vaaksankaan jos eespäin veit.
Käyös tiesi tervehenä, käyös,
ota auringolta oppi tuo:
Valoa ja lämpöä sa luo!
Katso kauas, katso korkealle,
nouse, nostaos,
riemun rikkaat lahjat myötäs tuo!


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.