Kevätlaulu (Hellén)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevätlaulu.

Kirjoittanut Immi Hellén


Nyt herää horroksista maa,
nyt pääskyt, peipot palajaa,
kun taittui talven valta.
Nyt välkkyy vienot siniveet,
ja elon uuden säveleet
soi kirkkaat kaikkialta.
Mi riemu puron juoksussa,
mi tenho kukan tuoksussa
ja lauleloissa tuulen!
Kuin ihanata satua
niin uutta ja niin tuttua
ma kaikkialta kuulen.
Nyt maamies kylvää siementään,
on sillä kiire itämään,
ja oras päänsä nostaa.
Ja kaikki, jotka hengen saa,
ne taivaan valoon kohoaa,
pois pyrkii pimennosta.
Niin, enkös, enkös minäkin
pien’ taimi suuren tarhurin
nyt valoon nousta soisi?
Kuin kukka puron partaalla
ma enkös miellä hartaalla
nestettä elon joisi?
Ma kasvaa tahdon raitisna
kuin nuori koivu kunnaalla
tai sinirannan raita.
Pien’ taimi suuren tarhurin
on kiire nousta mullakin
nyt kohti valonmaita.

1925.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.