Kevätlaulu (Weerth)
Ulkoasu
Kevätlaulu Kirjoittanut Georg Weerth |
Suomentanut Jalmari Virtanen |
- Oli kohtaus liikuttavainen niin,
- Syli toisen riemuin sulki
- Ja Maaemo silmihin Keväisiin
- Yhä katsoi, vastahan kulki.
- Tärisyttävä vallan kohtaus tuo,
- Tulikuumat on suudelmansa,
- Ilon purkaukset oli korkeat nuo,
- Oli riemu nyt valloillansa.
- ”Ilo hullaannuttaa, tyttöni, mua!
- Mua pakkanen kauan raastoi!
- Oraskulta on kaipuin vuottanut sua,
- Kukat lämpöä...”, Maaemo haastoi.
- ”Satakielet on lehdossa vaienneet;
- Oli lehtoni vihreä ammoin.
- Sinä lintujen linnat kauneiksi teet;
- Pois lähtevä talvi on kammoin.
- ”Vilu vallitsi vaahteralehdossain,
- Olin alttiina ain vihurille...
- Mutta lahjoja tottahan toit sinä vain
- Nyt myöskin ihmisille?” –
- Kevät vastasi: – ”Lapsille lahjoja toin
- Lupauksia en unhoita noita!”
- Esihin veti taskustansa noin
- Tusinan revolutsioita.
1932
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.