Siirry sisältöön

Kevätlaulu (Weerth)

Wikiaineistosta
Kevätlaulu

Kirjoittanut Georg Weerth
Suomentanut Jalmari Virtanen


Oli kohtaus liikuttavainen niin,
Syli toisen riemuin sulki
Ja Maaemo silmihin Keväisiin
Yhä katsoi, vastahan kulki.
Tärisyttävä vallan kohtaus tuo,
Tulikuumat on suudelmansa,
Ilon purkaukset oli korkeat nuo,
Oli riemu nyt valloillansa.
”Ilo hullaannuttaa, tyttöni, mua!
Mua pakkanen kauan raastoi!
Oraskulta on kaipuin vuottanut sua,
Kukat lämpöä...”, Maaemo haastoi.
”Satakielet on lehdossa vaienneet;
Oli lehtoni vihreä ammoin.
Sinä lintujen linnat kauneiksi teet;
Pois lähtevä talvi on kammoin.
”Vilu vallitsi vaahteralehdossain,
Olin alttiina ain vihurille...
Mutta lahjoja tottahan toit sinä vain
Nyt myöskin ihmisille?” –
Kevät vastasi: – ”Lapsille lahjoja toin
Lupauksia en unhoita noita!”
Esihin veti taskustansa noin
Tusinan revolutsioita.

1932


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.