Kevätmyrsky

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevätmyrsky.

Kirjoittanut Kaarlo Uskela


Kevät tuli, lumi suli:
vesi uurtamaansa uomaa
juoksee, ojaa omaa luomaa,
vuorten rintehiltä ohjaa
tiensä kohden laakson pohjaa;
yhtyy yhteen suureen jokeen,
paisuu, tulvii yli tokeen,
sulun, vallin, joka esteen.
Jäästä vapautuneen nesteen
matkaa mikään ei voi estää,
mikään ei sen eessä kestää.
Myrsky mylvii salmensuissa,
vinhaan vinkuu metsän puissa,
rungot pirstaa, latvat katkoo,
jonkun juurinensa kiskoo...
Järven jäisen peitteen ratkoo,
palasiksi panee, viskoo
pirstaleiksi... Päällä laineen
kiikkuu järven peite irtain...
Aallot vievät hyisen aineen
kuljetettavaksi virtain:
monta mutkaa tulee eteen,
hyhmä hajoo, sulaa veteen...
Myrsky mylvi, särki jäitä,
lainehia lakkapäitä
nosti, kallioihin jyski,
toisiansa vasten ryski
jäitä, kunnes kaikki suli,
veteläksi veeksi tuli.
Metsän laita ompi sama;
ajanhampaan nakertama
puu, mi elinvoimaa puuttuu,
alkuaineksiksi muuttuu.
Laho, toukansyömä kaatuu;
sydämetön, ontto kuori
mätänee ja maaksi maatuu.
Mutta metsä terve, nuori
kestää mullistukset suuret,
se ei säiky myrskysäätä,
syvemmälle työntää juuret,
korkeemmalle nostaa päätä.
– – – – – – – – –
Kerkii kesä, saapuu suvi,
elämä taas tasaantuvi,
kulkee tavallista rataa:
päivä paistaa, joskus sataa.
Vihreä on laakso, vuori,
pelto, niitty, metsä nuori.
Nurmi pukeutuu nukkaan,
keto kaunihiseen kukkaan.
Tulee syksy, päivän pimeen
tuo se tunnettuhun tapaan,
mustan taantumuksen nimeen
hukuttavi kaikki rapaan.
Lehdet puista karistelee,
heelmät maahan varistelee,
yli maan se huokuu hallaa,
kaikki tyynni lokaan tallaa.
Talvi syksyn jäljet peittää,
valkeen vaipan yli heittää,
lammit, joet, järvet jäätää,
noudatettavaksi säätää
asetukset kylmät, kovat,
jotka sisällöltään ovat:
elollisuus kuolemalle,
haudattakoon hangen alle.
– – – – – – – – –
Nyt on kevät. Riehumahan
nouse myrsky, kiehumahan
pane kaikki elinnesteet,
poista edestäsi esteet!
Kaada kaikki lahot, ylväät,
ontot taantumuksen pylväät!
Iske pirstaleiksi maahan
tyhjä toukansyömä kuori,
estämättä kasvaa saahan
sitten elinvoima nuori.


Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.