Kevätsävel
| Kevätsävel Kirjoittanut Otto Manninen |
- Ja hiirenkorva herkin,
- mi puuhun puhkeaa,
- se meille antaa merkin:
- ei mieltä katkeraa!
- Ja laine läikkypäinen
- se meille laulaa näin:
- viel’ olin äsken jäinen,
- nyt läikyn kimmeltäin.
- Ja aamun kiurut soittaa
- jo alta auringon:
- kuss’ ikään kevät koittaa,
- siell’ laululinnut on.
- Ne vaipuu, talven vallat,
- kuin niit’ ei ollut ois.
- Ei yöt, ei hyyt ja hallat
- kevättä polje pois.
- Se saapuu, uutta, uutta
- taas ihmett’ eikö tee!
- Sen nuorta ihanuutta
- maat, ilmat iloitsee.
- Pois kirpoo talven taakka
- sen koittoon kultaiseen.
- Povesi pohjaan saakka
- se saapuu saattoineen.
- Ei estää eljet kateet
- voi tietä voitokkaan,
- ja laulut, kukkasateet
- on kosto laupiaan.
Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.