Kielletty temppeli

Kielletty temppeli. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen

Itketkö yhä, sä työmies, hoi!

häpeän kauhean sulle kun soi

veljesi, herra, mi työstäsi kalvaa,

säälittä tyttösi raiskaa ja halvaa,

taitehen temppelin, tekemäs, vei!

Pyhäkköön luojaasi tahrat hän toi,

porttolan huokuja henkensä loi,

ilkeitä lihansa, luunsakin löyhtää,

templis kun tuolilla istuu ja röyhkää

taitehen saastaaja pöyhkeä tuo.

Työmies, kuin sietää hirveintä saa!

Saasta jo pyhintä tahroittaa:

löyhkihin peittyvi lemmitty Minna,

Kastaja Johannes kammoisinna,

aattehet tahruvat Arvidin!

Työmies, jo aikasi työhön ois!

Templihin riennä, lyö saastajat pois,

Kurjat, kut sinua suojastas syösti,

joita sä elätät, huvikseen ryösti,

katseinsa saastasi kaunoisat.

Outtaa sun lapsesi ikävöin,

pyrkivi templihin päivin, öin,

vaimosi rinnallas oppia mieli,

jalointa, mitä voi kertoa kieli,

jaloimmat taitajat mailman loi.

Tilat tee armailles työmies jo!

Estäjä pois! Tulkoon taistelo!

Oikeus saa vallan – niin päättyvi sota.

Templihin astu, se omakses ota,

puhdista jäljillä saastaajain.

Sisään kun astut ja huokusi lyö,

väistyvi sorto ja saastojen yö,

Oikeus, rakkaus, veljeys voittaa,

sopujen sointuja sieluset soittaa,

ihastus, ihana iloa tuo.

Silloin jo, työmies, iloisna näyt,

aatteiden lähteille esteittä käyt.

Mitä soi jumalat kalleinta, suurta,

minkä sä työlläsi elätit juurta,

ilosi, riemusi ainainen on.

Itkeös työmies ja riemuja soi!

Toivoa Jumala mieleesi loi.

Minne hän sinulle ikävän antoi,

Voitonkin lippuja johteiksi kantoi.

Toivojen määrään hän vie!

[Edvard] Valpas.

Lähde: Työmies 17.3.1899.