Kierto (Convolvulus)
| Kierto (Convolvulus). Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Sä ihmiselon kuva olet mulle,
- kun illoin, aamuin sua tervehdin,
- kehoitus kiitokseen, kun mullekin
- on Luoja suonut samaa, mitä sulle.
- Saat kukkia sä aina aamusin;
- ne illoin kuihtuvat, ah! ennenkin,
- loistaissaan päivää vastaan purppurassa,
- ne vaaleten jo ovat muuttumassa.
- Valittaisinko peilissäsi, että
- iloni, eilen uusi, tänään on
- jo kuihtunut kuin kukkas eloton?
- En; vaikka mun myös odotus se pettää,
- ett’ umpus aukee aina aamusin,
- niin nukun siihen toivoon iltasin,
- ett’ uusi päivä riemua taas suopi,
- vaikk’ omat surut, vaivatkin se tuopi.
- Sun varttas sauvas tukeepi ja kantaa,
- se siihen tarttuin kiertyy, kasvaakin.
- Ah, jos mä tomusta niin nousisin,
- tarttuisin tukeen, minkä usko antaa!
- Ah, sieluni jos laillas saada vois,
- ennenkuin täältä hivun, kuihdun pois,
- taivaasta säteilevän elon jalon,
- kuin värin kukilles suo säteet valon!
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.