Kiertotähdet (Mendelin)

Kiertotähdet. Kirjoittanut Irene Mendelin

Kaks kulki kiertotähteä

Loitolla toisistaan.

Ei tienneet toisistansa;

Ne kiersi, kiersi vaan.

Miljoonat penikulmat

Niill’ oli välillään,

Kun avaruutta kiertäin

Ne kulki väyliään.

Mut kerran – hämyharsoon

Taas maa kun pukeutui –

Tahdosta taivaan Herran

Ne yhteen ohjautui.

Ja silloin kirkkahammin

Ne loisti molemmat,

Valaisten valoisiksi

Maat öiset, varjoisat.

Ja silloin, silloin syttyi

Myös heissä rakkaus –

Ikuisen lemmen auvo,

Autuuden kaipaus. –

Nyt kulkevat ne taasen

Loitolla toisistaan,

Miljoonat penikulmat

Eroittaa ratojaan.

Mut rakkaus ei sammu –

Se kestää eronkin,

Se kolkon avaruuden

Kirkastaa unelmin.

Yl’ laajan sinilaen

Nuo kaksi toisiaan

Tähystää ikävöiden

Kuin armas armastaan.

Kentiesi kerran vielä

Ne osuu yhtehen –

Kentiesi Herra heille

Suo täyden autuuden.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.