Siirry sisältöön

Kievarin tytär

Wikiaineistosta
Kievarin tytär

Kirjoittanut Ludwig Uhland


Jano kulkureill’ oli. Poikettiin
siis Reinin varrella kievariin.
»Hoi, muori, on olves oivaa, vai –?
Tytär myöskin sulla on kaunis kai?»
»Olut, viini on mainio kerrassaan,
tytär ainoa nukkuu paareillaan.»
Ja muori kulkurit nuoret nuo
vie tyttären mustan arkun luo.
Hikiliinaa heist’ eräs kohottaa
ja katsoo, mies surun-synkäks saa:
»Ah, päivästä tästä, jos kuollut et ois,
sua rakastamatta en olla vois!»
Pani toinen liinan paikoilleen
ja purskahti itkuun hiljaiseen:
»Voi, armas, että sä kuolitkin!
Sua monta vuotta jo rakastin.»
Mut kolmas ja nuorin kulkuri tuo,
hän on kalpea, neidolle suuta suo:
»Rakas ollut oot, rakas vieläkin,
iankaikkisuudessa rakkahin.»


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.