Kiinan Keisari (Juva)
| Kiinan Keisari. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Oli isäni nahjus-valtijas,
- Unimyssy ja kuivan tyystä;
- Ma milloin vaan otan naukun taas,
- Olen suuri keisari syystä.
- Se vasta on juoma! Ma huomaan tuon,
- Kuink’ ihmeitä tekee viina:
- Kun milloin vaan ma naukun juon,
- On kukoistuksessa Kiina.
- Tää keskuksenvaltio muuttuu niin
- Kuin puutarhamaailmaksi;
- Ma melkein mies olen itse siin’,
- Käy rouvani raskahaksi.
- On kaikkialla runsaus,
- Ja sairaat terveiksi käkee;
- Hovimestari, ukko Konfusius,
- Taas viisaimmat hetkensä näkee.
- Sotamies kun leikkaa limppuaan,
- Hän mantelileivosta leikkaa,
- Ja kaikki roskakansa maan
- Sametissa ja silkissä keikkaa.
- Ritaristopa mandariinien
- Ja invaliidit kanssa,
- He jälleen saavat nuoruuden
- Ja puistavat palmikkojansa.
- Suur uskon pagoodi[1], symbooli maan,
- On valmisna kaikkein nähden;
- Koko juutalaisjoukkue kastetaan
- Ja saa lohikäärmeen tähden.
- Jää kumouksellinen henki jo pois,
- Jalot mantshuulaiset ne huokaa:
- ”Mitäs konstitutsioonista meille ois,
- Ei, pamppua, selkäämme suokaa!”
- Askleepion miesten haastaa suon,
- – He ei tätä juontia kiitä –
- Mut milloin vaan ma naukun juon,
- Kun maalle on onnea siitä.
- Ja naukkupa taas, ja naukkupa taas,
- Se on kuin taivaan manna!
- Syö naurista kansa, ja onni on maass’,
- Ja se laulavi: Hosianna!
- ↑ Kölnin doomi.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.