Kiltti setä ja hänen puolisonsa

Kiltti setä ja hänen puolisonsa. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kenpä oli mies, ja ulos

saapunut hän oli miksi

aivan niinkuin korkeamman

kohtalon nyt lähetiksi?

Tutustuessamme häneen

tutustumme kilttiin setään,

jota kiltimpää ei ole

maailmassa ollut ketään.

Metsän laidass’ oli hällä

tässä koti mitä parhain,

suojatkin sen oli aivan

kaltaisia kukkatarhain.

Somisti sen tällaiseksi

puolisonsa käsi hellä,

jolla kodin onni oiva

oli aina sydämellä.

Kodin ympärillä puissa

linnut säveleitään soitti,

kevään, kesän tuojaa kielin

tuhansin ne kunnioitti.

Rauhan, rakkauden työssä

meni aika täällä luistain,

armast’ oli myöskin elää

vielä mennehiä muistain.

Silmät oli kirkkaat, joskin

aika harmensi jo hapset,

yhtä rakkaat oli heille

ilman linnut, ihmislapset.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.