Kirjallisuuden Seuralle Viipurissa
| Kirjallisuuden Seuralle Viipurissa. 3 p. Helmikuuta 1846. Kirjoittanut Konstantin Schröder |
- Syntiä sumu,
- Utuinen unho
- Vuorille Väinön
- Vierynnä on.
- Jäätynyt järki,
- Nääntynyt nero,
- Tylsynyt tunto
- Kansassa kai.
- Ihana, isäin
- Kielikin kaunis,
- Runoen riemu,
- Hylyssä tuo!
- Vieraat ja vennot
- Perinnön pyhän
- Hastasit, halvaks’
- Loiseksi teit.
- Kiiltävä kulta,
- Kunniamerkit
- Monelta mielen
- Muuttivat myös.
- Isänmaan innon –
- Kotisen tunnon –
- Suomalaisuuden –
- Nauruna näät!
- Kuitenkin Suomi
- Kansallisesta
- Kuolemastansa
- Heräjää jo.
- Kantanut kyllä
- Kahletta kauvan
- Orjana kauvan
- Untunut on!
- Unesta uuluun
- Heräjää, riemu!
- Liittoja tekee,
- Elämän luo.
- Penseys poistuu,
- Tulistuu tunto.
- Kalevan kansa
- Virkoaa vait!
- Viipurin seura
- Intoa iske’,
- Valoa vala’,
- Totuutta tuo’:
- Karjalan yöhön
- Kuntoa koita’,
- Valaistus voita’,
- Sivistys suo!!!
Lähde: Kanava 11.2.1846.