Kirjallisuuden Seuralle Viipurissa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjallisuuden Seuralle Viipurissa.
3 p. Helmikuuta 1846.
Kirjoittanut Konstantin Schröder


Syntiä sumu,
Utuinen unho
Vuorille Väinön
Vierynnä on.
Jäätynyt järki,
Nääntynyt nero,
Tylsynyt tunto
Kansassa kai.
Ihana, isäin
Kielikin kaunis,
Runoen riemu,
Hylyssä tuo!
Vieraat ja vennot
Perinnön pyhän
Hastasit, halvaks’
Loiseksi teit.
Kiiltävä kulta,
Kunniamerkit
Monelta mielen
Muuttivat myös.
Isänmaan innon –
Kotisen tunnon –
Suomalaisuuden –
Nauruna näät!
Kuitenkin Suomi
Kansallisesta
Kuolemastansa
Heräjää jo.
Kantanut kyllä
Kahletta kauvan
Orjana kauvan
Untunut on!
Unesta uuluun
Heräjää, riemu!
Liittoja tekee,
Elämän luo.
Penseys poistuu,
Tulistuu tunto.
Kalevan kansa
Virkoaa vait!
Viipurin seura
Intoa iske’,
Valoa vala’,
Totuutta tuo’:
Karjalan yöhön
Kuntoa koita’,
Valaistus voita’,
Sivistys suo!!!

– [Konstanti]n. – [Schröde]r.


Lähde: Kanava 11.2.1846.