Kirjallisuudentutkimusta (Kuninkaitten ja päällikköjen hallituksesta)
Kirjallisuudentutkimus.
Aftonbladetista ilmoitamme seuraavaa koskien täällä senaatin arkistossa löydettyä Kuninkaitten ja päällikköjen hallituksesta -käsikirjoitusfragmenttia:
Tänä vuonna Ruotsin muinaiskirjallisuusseuran vuosikokouksen vuosikertomuksen mukana tuli herra G. E. Klemmingin lyhyessä ja selkeässä tutkijatyylissä kirjoitettu tutkielma, joka muutamalla sivulla esittelee sekä yhden ruotsalaisen kielitieteen kauneimmista saavutuksista että yhden viime aikojen onnekkaimmista kirjallisista löydöistä, viime vuonna löydetyn Kuninkaitten ja päällikköjen hallituksesta -teoksen fragmentin.
Teos julkaistiin painettuna ensimmäisen kerran vuonna 1634. Julkaisija oli valtionarkeologi Johan Thomesson Bure. Valtaneuvos Johan Skytte, jonka hallussa Buren käyttämä käsikirjoitus oli, oli esitellyt sen kuningas Kustaa Aadolfille, jonka monipuolinen mieli riitti myös tälle kirjalliselle monumentille, niin että hän 'usein, uskollisille miehilleen valtakunnan herroille ja muille, ei ilman merkittävää ylistystä ja kiitosta, mainitsi sitä', ja hän harkitsi myös sen ottamista kouluihin luettavaksi. Kuninkaan kehotuksesta Bure ryhtyi valmistelemaan käsikirjoituksen julkaisua. Skyttelle kuuluva käsikirjoitus oli ainoa saatavilla oleva ja siinä oli selviä merkkejä siitä, että se oli jonkun tekemä jäljennös. Jonkun, joka ei aina ollut pystynyt lukemaan alkuperäistä, minkä vuoksi Bure 'usein arvailun ja päättelyn avulla joutui etsimään lähimpänä oikeaa olevaa merkitystä.' Otsikkosivulla sanotaan kirjan olevan 'muinoin kirjoitettu muutama sata vuotta sitten erään asioita ymmärtäneen ruotsalaisen miehen toimesta', mutta tarkempaa arviota kirjoittajasta ei esitetä.
Uuden painoksen järjesti myöhemmin (1669) Uppsalan professori Joh. Scheffer, joka varusti kirjan latinankielisellä käännöksellä. Teksti eroaa monin paikoin Buren tekstistä, enimmäkseen poikkeamalla vanhasta kielenkäytöstä ja usein sisältäen puhtaita kielioppivirheitä, jotka ovat syntyneet joko Schefferin tai jonkun toisen tekemien mielivaltaisten muutosten vuoksi. Schefferin painoksen esipuheessa puolustetaan lisäksi teoksen aitoutta, tutkitaan sen syntyaikaa ja kirjoittajaa sekä tehdään vertailua Aegidius Romanuksen teokseen, jota on pidetty ruotsalaisen kirjoittajan esikuvana. Näin oli kuitenkin synnytetty kiistakysymys siitä, oliko Scheffer, jolla ei enää ollut pääsyä mihinkään käsikirjoitukseen, oikeassa teoksen aitouden suhteen, ja tämä kiista on jatkunut hänen ajastaan meidän päiviimme asti.
Herra J. E. Rydqvistin tarkalla tutkimuksella teoksesta Svenska språkets lagar oli kuitenkin aitous lähes a priori ratkaistu. Hän esitti runsaasti kielinäytteitä Kuninkaitten ja päälliköitten hallituksesta -teoksesta ja myönsi sille arvon muiden muinaiskirjoitusten rinnalla koskien muinaiskielen muotoja. Hän otti esille ja kumosi useita epäilyksiä Joh. Skyttestä ja Buresta heidän väitettyinä kirjoittajina jne. Kuitenkin herra Reuterdahl (Svenska kyrkans historia, osa 3) edustaa mielipidettä, joka poikkeaa Rydqvistin näkemyksestä. Hän myöntää aitoutta puolustavien argumenttien oikeellisuuden, mutta löytää teoksesta sellaista järjestystä ja selkeyttä, joka on ristiriidassa muiden keskiaikaisten kirjoitusten käsittelytapojen kanssa; siellä täällä esiintyy myös sanoja, jotka vaikuttavat keinotekoisilta jäljitelmiltä jne.
Tässä vaiheessa asia oli, kun viime vuonna oppineelle maailmalle ilmoitettiin, että arkistonhoitaja Bohmansson oli maarekisterin kannesta, monien muiden joukosta, jotka luovutettiin vuonna 1812 Tukholmasta Suomen senaatin arkistoon Helsinkiin, löytänyt pergamenttilehden. Tämä lehti luovutettiin kirjastonhoitaja Elmgrenin tarkempaa tutkimusta ja määrittelyä varten, ja sen todettiin olevan fragmentti vanhasta käsikirjoituksesta Kuninkaitten ja päällikköjen hallituksesta. Hr. Rydqvistin apriorinen todiste sai näin ollen tosiasiallisen vahvistuksen, joka ratkaisee asian peruuttamattomasti ja ikuisesti. Buren bona fides ei tarvitse enää todisteita tai vahvistusta; mutta hr. Klemmingin kritiikkiin jäi vielä jotain: yhtäältä Buren menettelytapaa julkaisussa voitaisiin valaista tarkemmin hänen muistiinpanojensa perusteella, toisaalta voitaisiin tehdä tärkeitä johtopäätöksiä teoksesta ja käytetystä käsikirjoituksesta jne.
Herra Klemming paljastaa nyt suorastaan loistavalla terävyydellä, että sekä Buren käsikirjoituksen että sen, josta löydetty fragmentti on osa, perustana on vanhempi alkuperäiskappale, jonka hän ajoittaa 1300-luvun ensimmäiseen neljännekseen tai ainakin ensimmäiselle puoliskolle. Juuri tähän aikaan hän löytää toisen teoksen, johon tämä (nykyään olematon) alkuperäiskappale voidaan liittää: vanhan johdannon ja päätöksen sisältävän Mooseksen kirjojen kommentaarin. Kun tähän samankaltaisuuteen kiinnittää huomiota, huomaa, että molemmat teokset ovat lähtöisin samasta koulusta, ja voisi jopa houkutella sanomaan: samalta kirjoittajalta. Tähän henkilöllisyyteen liittyvä kysymys on nykyisten tieteellisten resurssien valossa hyödytön ja ei toistaiseksi aiheuta tutkijoille huolta.
Löydetyn fragmentin on Keisarillinen senaatti jalomielisesti luovuttanut kansalliskirjastoomme.
Lähde: Helsingfors Dagblad 23.4.1868 (93), s. 2-3.
Käännös: Mik@el