Kirjallisuutta (Canth)

Kirjallisuutta. Tampere, 14 p. Joulukuuta. Kirjoittanut anonyymi

Tuottelias kirjailijamme rouva Minna Canth on täksi jouluksi valmistanut kaksi teosta, jotka ovat ilmestyneet hra G. W. Edlundin kustannuksella. Toisen, nimittäin ”Hannan”, alku ilmestyi jo viime vuoden naisten kalenterissa Excelsiorissa ja lausuimme siitä jo silloin ajatuksemme. Sen painamisesta kokonaisuudessaan oli tässä syksyllä pieni sanomalehtisota. Teos oli tarjottu hra W. Söderströmin kustannettavaksi, vaan tämäpä ei ruvennutkaan sitä kustantamaan, ennenkuin sai tiedon sen sisällyksestä ja arvosta. Hän antoi sen parin asianymmärtävän miehen tarkastettavaksi, joista toinen sattui olemaan pappismies ja vielä semmoinen pappi, jolla on omaperäiset käsitteet sekä siveellisistä että uskonnollisista asioista. Tämä rohkeni nyt tehdä muutamia muistutuksia ”Hannan” suhteen ja lähetti ne teoksen kirjoittajalle. Molemmat tarkastajat lienevät olleet siinä yksimielisiä, ettei teosta semmoisenaan sopisi painattaa, koska hra Söderström ei ottanut kustantaakseen. Sekä tämän kieltäytyminen, että koko tarkastus ja etenkin muistutukset herättivät paheksumista ruotsalaisissa sanomalehdissä. Lieneekö teos sitten muuttamattomana vai muutettuna päässyt painosta, emme tiedä, vaan kovin ei sovi moittia hra Söderströmiä, jos jättikin sen kustantamatta. Sillä ensiksikin täytyy kustantajalla olla täysi valta päättää siitä, minkälaisia teoksia ottaa kustantaakseen ja toiseksi antaa ”Hanna” kyllä aihetta arveluille, jos on kysymys todellisten ja tasapuolinen kuvausten antamisesta oloistamme ja kansastamme. Sen lisäksi on aine ”Hannassa” enimmäkseen semmoista, ettei se huvita suurta yleisöä. Siinä esitetään näet Hanna-nimisen tytön elämänvaiheita kouluaikana ja heti sen jälestä. Ken nyt ei ole kouluoloihin perehtynyt, hän tuskin voi innostuksella seurata kertomuksia koulumaailmasta. Uskonnolle tai siveydelle ei kirjasta luultavasti ole suurtakaan vaaraa. Niinkuin alussa jo tulimme tuntemaan, ovat siinä kaikki, mitä mieheen tulee, esitetty kelvottomaksi. Paitse juoppoutta tulee isästä muitakin huonoja puolia näkyviin. Hän pelaa korttia, on uskoton avioelämässään, suuri egoisti ja aivan tylsistynyt siveyden vaatimusten suhteen. Hän ei tyttärelleen myönnä muuta luvalliseksi kuin olla uuttera kotiaskareissa, iloinen seuraelämässä, huolellisesti noudattaa ulkonaisia säädyllisyyden vaatimuksia ja lopuksi kuuliaisesti taipua menemään vaimoksi varakkaalle miehelle, joka on saanut isältä suostumuksen. Tämä sulhanen on aivan samanlainen tuhlaajapoika kuin Hannan isäkin, juoppo ja irstas. Veli-Jussista lupaa aikaa myöten tulla samallainen. Äiti kärsii ja koettaa tukea onnetonta Hannaansa. Ja nuo nuorukaiset sitten, jotta teoksessa esiintyvät koulutyttöjen kavaljeereina ja rakastajina! Ne ovat sydämmeltään koko perhosia. Ne imevät mehua milloin miltäkin huulilta. Kyllä he ymmärtävät jo varhain kutsumuksensa, vetää nenästä tyttöraukkoja. El noista Voldemareista, Tirreistä eikä Salmeloista, jotka kirjassa esiintyvät, ole oikeata miehen alkua yhdessäkään. Oikein tulee pää pyörälle ajatellessa, että tytöille olisi annettava sama oppi ja sivistys kuin pojille, silloinkin kuin on semmoiset esimerkit silmäin edessä kuin tässä kirjassa annetaan poikakoulun käyneistä nuorukaisista ja miehistä. Kirjassa ei nimittäin ole viittaustakaan muusta parannuksesta kuin tyttökoulujen.

Toista laatua on rouva Canthin köyhää kansaa. Siinä annetaan todellinen kuva siitä kurjuudesta, mihin työttömyys voi saattaa työmiehen perheineen. Alusta alkaen on silmäimme edessä ilmi-elävänä nuo ihmisraukat, jotka lukijalle siinä esitetään. Heidän puutteensa ei ole vaan ohitsemenevä tilapää, se on oloista johtunut toivottomuus. Vaan synkät ovat ne mielipiteetkin, jotka puhkeavat ilmi tätä kurjuutta kärsivissä. Liian pitkälle mennään parannustuumissakin. Olisi parempi kerralla lopettaa, kuin vähitellen kiduttaa, sanotaan. Kirjoittajaa ei, muutamista lauseista päättäen, näyttäisi kammottavan, vaikka tämmöistä kurjuutta, jonka yhteiskunta on luonut, noustaisiin väkivallalla poistamaan. Lukemalla kirjan voipi kuitenkin parhaiten perehtyä tähän teokseen.

Muistosanoja on nimenä vihkosella, joka niinikään hra G. W. Edlundin kustannuksella on ilmestynyt. Se sisältää ”muutamain sivistyksemme miesten elämäkertoja.” Vihkosessa on kuudentoista tämän vuosisadan miehen elämäkerta ja kuva. Elämäkerrat ovat, melkein niukanlaiset, vaan lämpimät ja selvät. Kuvat sattuvat, ja koko teoksen ulkomuoto siisti. Useimmat muistosanat ovat nimimerkillä F. B.

Lähde: Aamulehti 14.12.1886.