Kirje Amerikasta (Yhdysvallat, tammikuu 1878)
| Kirje Amerikasta [Yhdysvallat, tammikuu 1878] Kirjoittanut Alexander Leinonen |
| Julkaistu alun perin: Keski-Suomi, 13.2.1878, nro 13, s. 1. Artikkelin verkkoversio. |
— Yhdysvalloista, Tammikuulla 1878. — Kun joku valtiopuolue on kunnialla päässyt jonkun jalon päämaalin perille, voitettua kaikki vastukset, niin mikä olisi silloin luonnollisempaa, kun että voittaja ojentaa kättä voitetulle, ja unhottaen entiset riidat kaikki kansalaiset käyvät veljellisellä tunnolla askareihinsa isänmaansa yhteiseksi hyväksi, kunnes taasen joku uusi ja tärkeä kansallinen tarve kutsuu edistyksen harrastajan uuden aatteen kannattajaksi. jättäen vanhallaan olian sen vastustajaksi. Mutta kun puolue ei voi päästä pyrintöjensä perille muutoin kuin aseiden voimalla, niin silloin ei ole juuri ihmeteltävä, jos voittaja ei ole halukas osoittamaan pian veljellisyyttä voitetulle, sillä sota on aina julma leikki, joka jättää ihmisten mieleen monta katkerata ja melkein unhottumatointa muistoa. Tämä oli huomaittu Amerikalaisistakin, sillä varsinkin voiton ensihurmiossa oli voittaja-puolueen johtajilla päämaalina antaa voitetun tuntea suurimmassa määrässä lankeemuksensa. Kaikissa kapinaan osaa-ottaneissa ja sitten kukistetuissa valtioissa kohdeltiin valkoista väestöä juuri kuin he eivät ikinä olisi olleet omia kansalaisia, eivätkä koskaan enää kelvolliset hallitsemaan itseänsä. Koko etelä asetettiin ankarimman sotakurin alle, ja kaikkiin valtion virkoihin määrättiin vaalitta tasavallan mielisiä miehiä, jotka olivat edesvastauksen alaiset ainoastaan Yhdysvaltain hallitukselle. Kunnallisvirkamiehensä sai kansa kyllä itse valita, mutta nyt oli neekeri[ ]vaaleissa[huom. 1] valkoisen miehen vertainen, ja he panivat aina esille kokelaita omasta joukostansa, josta kesti lakkaumatointa toraa ja häiriöä. Jos neekerit voittivat vaalissa, niin heidän valittuansa ei valkoinen väestö voinut kärsiä, ja semmoinen virkamies voi toimittaa virkaansa ainoastaan Yhdysvaltain sotureiden turvissa, samoin kuin vastoin valkoisen kansan tahtoa asetetut valtion virkamiehetkin. ”Voitajalle kuuluu saalis”, oli silloin sananpartena, ja valtion virat tulivat tasavaltalaisten erityiseksi etuoikeudeksi. Tällä tavoin menivät asiat menojansa useampia vuosia, ja vaikka tämä politiikki synnytti silmin nähtävästi huonoja seurauksia etelä-valtioissa, ja vaikka vallan päällä olevan puolueen turmelus tuli vuosi vuodelta aina selvemmin näkyviin, niin sen enemmistön muuttumatoin mieli ja Grant’in kahdeksan vuotinen hallitus estivät kaikki kaivatut muutokset. Itse tasavaltalaisetkin alkoivat oivaltaa, että pakolla ei ikinä voitu saada rauhaa ja järjestystä toimeen etelä-valtioissa, jonka tähden muutos valtioviisaudessa oli välttämätöin, niin pian kun Grant’in virka-aika oli ohitse. Viimeisessä presidentin vaalissa kilpaeli kumpikin valtiopuolue kummanko joukosta löytyi mies, jolla oli kykyä tämän muutoksen toimeenpaniaksi. Hayes, joka asetettiin virkaan, oli tarpeeksi puolueetoin ja pitkälle näkevä mies käsittämään, että täydellinen vapaa itsehallitus kussakin valtiossa oli edullisempi kuin pakko synnyttämään rauhaa ja sopusointua kahden aivan erilaisen ihmisrodun välillä. Hänen ensimäinen tehtävänsä oli siis, kutsua pois kaikki Yhdysvaltain soturit etelä-valtioista, ja niin pian kun kansa siellä oli jätetty hallitsemaan vapaasti itseänsä, kaikki saivat ihmeeksensä nähdä, että nuot vuosikausia kestäneet riidat ja tappelut valkoisten ja mustien välillä melkein kokonansa lakkaisivat. Jätettyinä oman onnensa nojaan, neekerit oivalsivat, että heille oli edullisempaa liittyä vaaleissa valkoisen kansan joukkoon, kuin koettaa valita omia kokelaitansa, jommoisia virkamiehiä valkoinen väestö ei mitenkään voinut kärsiä. Muissakin asioissa on Hayes menetellyt niin puolueettomasti, kuin nykyänsä on suinkin mahdollista — jopa siihen määrään, että tuokin vanha sääntö, ”voittajalle kuuluu saalis”, on jo melkein unhohduksiin joutunut. Hänen hallitustansa vastaan on muutamista kiivaimpien tasavaltalaisten pesäpaikoista kuulunut kovaakin melua — jopa semmoistakin, että hän on pettänyt oman puolueensa ja poikennut sen periaatteista, kuin myöskin, että Hayes hajoittaa semmoisella menetyksellä koko tasavaltalaisen puolueen, niin ettei sen ole enää ensi vaalissa voittoa toivominenkaan. Hayes on nyt jo lähes vuoden hoitanut hallituksen ohjia, ja jokainen kohtuullinen mies myöntää, että hänessä ei ole toivo pettynyt, sillä hänen hallituksensa on voittanut joka päivä aina suurempata tytyväisyyttä, etenkin etelä-valtioissa. Mitä taasen tasavaltalaisen, vieläkin voitolla olevan puolueen tulevaisuuteen tulee, niin sen tulevaisuus näyttää peräti pimeältä. Vaikeata on tosin unhottaa semmoisen puolueen nimeä ja tekoja, joka on aikoinansa ollut niin suuresta merkityksestä ihmiskunnalle, mutta niin pian kuin jonkun puolueen pyrinnöt lakkaavat soveltumasta aikakauden vaatimuksiin, niin se puolue on jo tuomittu perikatoonsa, ja kukin voipi sen jättää yhtä hyvällä omallatunnolla, kun merimies uppoavan aluksensa. — Valtiollinen elämä on edelleen mitä tyynintä ja hiljaisinta, niinkuin se on ollut koko nykyisen hallituksen ajan, ja se tulee siitä kuin ei nykyänsä ole mitään erittäin painavia kansallisia kysymyksiä käsiteltävinä, joka panisi mielet aaltoilemaan.
Maanmiehistämme Oregon’in valtiossa tuskin lienee ikinä mitään mainittu maamme sanomalehdissä, vaikka se on jo vuosikymmenen ajan ollut edullisimpia paikkoja, johon Suomalaisia on Amerikassa asettunut. Oregon’in nuori valtio on Tyynenmeren rannalla, juuri Kalifornian pohjois-puolella, ja on hyvässä maineessa lihavan maanlaatunsa ja leudon sekä terveellisen ilma-alansa suhteen, kuten koko Tyynenmeren rannikko. Indianit ovat siellä näihin saakka olleet vastuksena sisämaissa, joka on estänyt suuresti uutisasutuksen levenemistä, mutta nyt alkaa jo Indianein valta sielläkin lannistua. Oregon on melkoisessa maineessa myöskin hopeaja kulta-kaivannoistansa, mutta vieläkin suuremmat aarteet taitaa löytyä tämän valtion lohirikkaissa virroissa. Oregon’in pohjois-rajana, Vashington’in territoria vastaan, on mahtava Columbia-joki, jonka virran varsilla löytyy melkoinen joukko Suomalaisten uutistaloja ja kalastuspaikkoja. Tämän suuren virran suu on noin 60—70 virstaa leveä, jossa löytyy etevimmät lohenpyynti-paikat. Lohia pyydetään täällä vahvoilla, harvoilla verkoilla, sillä padon rakentaminen niin väljään veteen on mahdotointa, mutta joki näillä tienoilla sanotaan olevan hyvin virtava, ja niin muodoin verkoille vaarallinen. Etelä-rannalla tämän virran suulla on kohonnut Astorian kala-kaupunki, jossa löytyy tällä kulmalla enimmät Suomalaiset yhdessä paikassa, nykyänsä noin sadan hengen paikoille. Vene ja kalastusvärkit tulevat täällä maksamaan noin 2000 markan paikoille, jotka omistaja tavallisesti vuokraa parille semmoiselle miehelle, joilla ei ole omia kalastusneuvoja, ja omistaja saapi semmoisessa tapauksessa kolmannen-osan saaliista; kaksi-kolmatta osaa jakavat pyytäjät, perämies ja soutaja keskenänsä. Kalastus alkaa niin pian kun vesi on sula, ja kestää heinäkuun loppuun, jolla ajalla sanotaan ansaittavan venettä päälle noin 1000 dollarin paikoille. Astoriassa löytyy suuria tehtaanmoisia rakennuksia, joihin pyytäjät myövät kaikki saaliinsa ja joissa lohi valmistetaan maailman markkinoille. Se keitetään ja pannaan noin naulan vetäviin läkkiastioihin, joissa se säilyy pilaantumatta vuosikausia. Nykyisin ovat Suomalaiset perustaneet osake-yhtiön, ja heidän aikeenansa on rakentaa omituinen tehdas ja valmistaa itse kaikki saaliinsa kauppaan kelpaavaksi, joka on epäilemättä edullinen puuha. Kuten tavallista kalastuspaikoissa, talven aikana oleskellaan enimmästi jouten ja pidetään iloista elämätä kesänansiolla; paitsi muutamat yrittävimmät miehet, jotka kalastuksen lomassa käyvät metsään, raivaamaan itsellensä uutistaloa. Kirkkoa ja pappia ei täällä vielä Suomalaisilla ole, mutta elämä heidän keskuudessansa sanotaan olevan siivonpuoleista, heidän toimeentulonsa ylipäätä kiitettävä, ja heidän lukumääränsä myöskin sanotaan karttumistansa karttuvan. — Muualla vanhemmissa valtioissa ovat ajat päiväläiselle vuosi vuodelta huononneet, ja viime aikoina on näistä valtioista muuttanut Suomalaisia yhtä paljon takaisin kotimaahan, kuin sieltä tänne, joka on parhainna todistuksena siihen, ettei nykyänsä suomalaisen työmiehen tarvitse lähteä etsimään parempia palkkoja Amerikassa.
Viime syksynä sain nähdä eräässä näyttelössä, kuinka ihmeteltäväksi Amerikassa keksitty leikkuu-kone tähän aikaan jo on muodostunut, josta en voi olla sanasen virkkamatta. Ensimäinen leikkuukone ei voinut muuta kuin kaataa viljan juuri kun viikate, jonka sitten ihmiset kokosivat ja sitoivat lyhteiksi. Mutta kekseliäisyys pyrki eteenpäin, ja ennen pitkää keksittiin koneen takapuolelle semmoinen laitos, joka keräisi lyhteen ja jätti sen varovasti maahan, joissa sitojalle ei ollut suurempaa vaivaa kuin sirpillä leikatuissa. Näitä koneita on jo muutamia kuljetettu Suomeenkin, ja ne leikkaavat tasaisella maalla niin paljon kuin viisi ja kuusi henkeä sitoa kerkeävät. Nyt on jo keksitty semmoinen leikkuu-kone, joka leikkaa, kokoo lyhteen ja sitoo sen varsin kelvollisesti. Kone tekee työtä yhtä nopeasti kuin edellä mainittukin, mutta hinta on lähes kahta vertaa kalliimpi. Kedolla en ole nähnyt tämän koneen työskentelevän, mutta näyttelössä siinä ei voinut huomaita mitään virhettä — kaikki meni todella koneentapaisesti. Se sitoo lyhteen ihan keskikohdalta, hienonlaisella rautalangalla, niin suuren taikka pienen kuin milloinkin sattuu viljan tiheyden ja harvuuden suhteen, ja rautalangan päät se kietoo sitoessansa, noina muutamina sekunteina, niin sievälle puneelle, jommoista tuskin ihminen voipi paljain käsin tehdä. — Tämä kone ei ole ehtinyt vielä tulla kovin yleisesti käytäntöön, ja moni maanviljeliä väittää, ettei se ole vielä niin käytännöllinenkään, josta etua olisi hintansa suhteen; mutta maanviljeliät eivät täälläkään tahto milloinkaan myöntää uusien koneiden arvoa, ennenkun niiden kelvollisuus on koeteltu useamman vuotisella käytännöllä. Jo semmoisenakin kun tämä kone nykyänsä nähdään, se on kieltämättä ihmeteltävä keksintö maanviljelyskoneiden alalla.
—der —nen.
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: neekerivaaleissa