Kirje Amur’in maasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje Amur’in maasta

Kirjoittanut anonyymi
Lähde: Uusi Suometar, 14.11.1870, nro 90, s. 2–3. Artikkelin verkkoversio.


Kirje Amur’in maasta.

Strelok’ista, maalist. 20 p:nä 1870.

— —

Nahodkaan tulimme viime vuoden syystuun 5 p:nä, kauniina, kirkkaana iltana. Siellä ei asu muita kuin valtioneuvos Furuhjelm[huom. 1], luutnantti Björksten, 5 tai 6 muuta virkamiestä, 70 sotamiestä ja muutamia F:in palkollisia. N. on 41 asteella pohjaista levyä, Victoria-bay lahden rannalla. Seuraavana päivänä perämies I., minä ja 4 muuta lähdimme maanpaikkaa itsellemme katsomaan eräälle n. s. Wrangel-bay lahdelle. Maa on rantaseuduissa yleensä metsätöntä, mutta erinomaisen rikas ruohosta. Se on muutoin hyvin vuorista. ja korkeain kukkulain välillä nähdään syviä laaksoja. Asujamet, Mandschurilaiset, ovat raavasta kansaa. Heidän huoneensa, joita nimittävät fanser’iksi, ovat kovin ruokottomia ja savuisia; savutorvea ei, näet, ole lainkaan. Näiden fanser’ien ympärillä on korkeat pystyaidat rakennettuina, jott’ei tiikerit pääsisi asujainten kimppuun. Mainittuja eläviä täällä on suuri joukko. Mandschurilaisten siivottomuuden ja osasta oman pelkommekin tähden emme tahtoneet maata ensimmäistä yötä heidän majoissaan,vaan vietimme yön pihalla, nuotiotulen ääressä. Ukolta, jonka talossa majailimme, me ostimme perunoita. Teetä myös keitimme ja haastelimme Kiinan kieltä mitä parhain osasimme. Seuraavana päivänä taas purjehdimme länteen päin, sillä emme tahtoneet ruveta asumaan juuri Nahodkan lähellä. Tulimme sitten Vostok’in lahteen, josta nousimme maalle metsästämään. Me ammuimmekin kaksi metsäkaurista. Seuraavana päimänä kävi matkamme vielä enemmän länteenpäin, Strelok’iin, mihin sitten sijoituimme asumaankin, kauan keskusteltuamme asiasta. Me pidimme nyt yhtiökokouksen ja valitsimme kolmimiehisen johtokunnan. Tähän virkaan pääsimme V., Å. ja minä enimmillä huudoilla. Me saamme siis hoitaa yhtiön asioita tammituun 1 p:ään asti 1871, jolloinka uusi johtokunta valitaan. Syysk. 15 p:nä menimme maalle 12 miestä korjaamaan itsellemme kaksi vanhaa mandschuri-huonetta. Muut jäivät laivaan ja purjehtivat Nahodkaan, tuomaan meille hevosia ja härkiä. Noiden huoneiden korjaus ei juuri ollut helppo tehtävä, sillä niistä puuttui sekä katot että seinät. Täälläkös vasta on puista puute, kun saapi käydä pitkät matkat ennenkuin löytää oikonen puu. Enin osa puita on vääriä ja rakennukseen kelvottomia. Me rakensimme kuitenkin voimaimme takaa: katot turpeista, seinät savesta ja takat harmaasta kivestä. Syysk. 30 p:nä kaitti muutkin tulivat laivasta maalle. Nyt me jo siis olimme katon suojassa. Minä rakensin sitte ison pakarituvan takan, leivin-uunin, muuripadan ja hellan kanssa. Leipomista ja muuta taloutta hoitavat vaimomme vuorottain, kukin viikkonsa. — Täällä tuli jo marrask. 15 päivänä aika pakkanen. Tuuli puhaltaa puolen vuotta, s. o. syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen asti pohjaisesta, jotta täällä hamasta marrask. 30 p:stä lähes tähän aikaan asti harvoin on ollut vähempi kuin 18–25 asteen pakkanen tuulen kanssa. Varhainen talvi esti meitä enemmistä rakennustöistä, jotta siis vaan varustimme niitä huoneita, jotka meillä jo olivat. Emme myöskään saaneet kylvöön kuin 25 kappaa jyviä. Juhdillem-me, 4 paria härkiä ja 2 hevosta, kokosimme myös kiireimmiten heiniä. Talvi tuli muutoin meille hyvin odottamatonna vieraana, sillä hra F. oli sanonut, ettei niin ikään täällä olisi paljo talvesta tietoa. Mutta, jopa kai! Puiden vedättämisessä ja hakkaamisessa täällä saa rehkiä ison ajan. Puut ovat sitä paitse tammia ja muita kovamaisia lajia, jotka kyllä kestävät nakertaa. Meillä on vaan 2 huonetta ja kyökki. Toinen on kuitenkin 5 syltä pitkä ja 3 syltä leveä sekä varustettu hirmuisella takalla harmaasta kivestä. Siinä asuu 15 naimatonta miestä ja yksi poika. Toinen huone on 3 sylen sivuinen niliö. Sen edessä on kyökki, yhtä iso ja niin rakennettu, että leivinuuni on ulkona mäellä. Tässä jälkimmäisessä huoneessa ja kyökissä olemme asuneet 6 perhettä ja 4 tyttöä, yhteensä 20 henkeä. Ei tässä siis ole suurta kääntelemisen tilaa, mutta nyt, kun kevät tulee, sopii kyllä keikkua ulkona joka mäellä.

Paljo emme myöskään ole oleskelleet huoneessa tänä talvena. Olemme, näet, hakanneet sahahirsiä ja sahanneet lautoja talvikauden, erinomattain E. ja minä, muilta ei tahdo tulla paljo toimitetuksi. Tässä Strelok’in edustalla on kaksi saarta, toinen nimeltä Puljatin ja toinen Askoll. Edellinen on niinkaukana meistä kuin Santahaminan luoto Helsingistä, ja sieltä olemme tuoneet hirsiä (marjakuusia, tammia ja jalavoita). Sahaustyöllämme on ollut tarkoituksena välikaton ja laattian hankkiminen tulevaksi talveksi. Laattiamme on tätä nykyä vielä paljaasta savesta, josta, lasten juoksennellessa, tomu pilvenä tuoksuu, kun ei saven päällä ole muuta peitettä kuin ruohoja. — Arkkumme ovat asetetut pitkin seiniä. Ruoalla ollessamme, ruoka lasketaan pienelle pöydälle huoneen keskellä. Siitä jokainen sitten ottaa palansa ja lähtee nurkkaansa hohmimaan.

E., S. ja minä kävimme helmikuun alulla eräässä, 60 virstan mattan päässä täältä olevassa, sisämaan kylässä, nimeltä Tjemoha. Siellä viettivät kiinalaiset juhlaa. Meitä kohdeltiin hyvin joka paikassa: annettiin majansijat ja virvoitettiin sekä ruoalla että juomalla. Omituinen näkö oli, kun me 3 europalaista istuimme 10—15 kiinalaisen kanssa yhdellä lavalla ja haastella rähisimme täyttä kurkkua jok’ainoa sekä, kaikin tavoin, käsin jaloin elehdimme, saadaksemme toisia ymmärtämään. Kiinalaiset kutsuvat meitä englantilaisiksi. He pitävät erinomaisesti pyssyistämme, pistooleistamme, sapeleistamme ja jahtiveitsistämme, joita vertailevat omain, paljoa huonompain, aseittensa kanssa. Sitten aina sanovat ”schangav”, joka merkitsee ”hyvä”. Venäläisiä sotamiehiä he vihaavat, sillä ne menettelevät heidän kanssansa väkivaltaisesti. Niille kiinalaiset sentähden antavatkin nimen ”poschangav” (= huono).

Tjemohalta ostimme 10 vetohärkää, jotka maksoivat 40 ruplaa kappale. Meillä on nyt yhteensä 11 paria härkiä ja 2 hevosta. Niin pian kuin mahnollista, rupeemme kyntämään, jotta tulevaksi talveksi saisimme omaa leipää. Jauhot maksavat ruplan leiviskä. Muutoin olemme saaneet maksaa kalliit hinnat kaikista ruoan aineista. Vaikka maa on hyvin ruohokasta, ei täällä ole lainkaan lypsylehmiä. Siitä asti kun tänne tulin, en ole maitoa maistanut tässä maassa. Muutoin olemme lehmäkaupan teossa erään Schmidt’in kanssa Pascette’ssa, jolta aiomme ostaa 30 lehmää.

Laivaa odotamme kotia näinä päivinä. Se on venynyt Pascette’ssa koko talvikauden. Sinne se vei kruunun rahtia, josta kohta saatiin 1,200 hopiaruplan tulo. Mutta pakkasen tultua se jäätyi sinne.

Me olemme myöskin syksyn ja talven kuluessa käyneet metsästämässä ja ampuneet hirviä, metsäkauriita sekä fasaneja.

Joulu ja muut juhlat ovat kuluneet samoin kuin arkiopäivätkin. Muutamat käyvät metsästämässä; yksi ja toinen on ollut matkalla, joita meidän on täytynyt kulkea jauhojen ja muiden ruoka-aineiden hankkimiseksi. Täällä on matkustaminen hyvin vaikeaa, kun ei vielä ole teitä lainkaan. Kulkea täytyy joko jalkaisin taikka hevosen seljässä. Ja syvässä lumessa on matkustaminen hyvin vaivaloista. Tiikereitä täällä on vahvasti. S. ja H. ovat kumpikin nähneet sellaisen elävältä, mutt’eivät uskaltaneet ampua. Molemmilla kerroilla, näet, heistä sattui vaan toinen yksin tiikerin näkemään. Nahodkassa ovat saaneet yhden myrkyllä. Mutta niin julmia kuin Bengalen’in tiikerit ei tämän maan sen nimiset pedot ainakaan liene. Muussa tapauksessa ne aikaa olisivat tehneet lopun pienestä siirtokunnastamme.


Meitä on täällä maalla 36 henkeä ja laivanväkeä 16 miestä, yhteensä siis, kun viime mainitut kotiin saapuvat, 52 hengen talonväki.

Mitä elämäämme yleensä tulee, on meillä muutoin ollut jotenkin murheeton olo. Kun vielä tulevaksi talveksi saamme eri huoneet, tulee tällä arvattavasti hauskempi.

— —

K. B. G.


Lisätyt viitteet