Kirje Calumetista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje Calumetista

Kirjoittanut Anonyymi
Julkaistu alun perin: Uusi Suometar, 18.1.1881, nro 13, s. 1. Artikkelin verkkoversio.


Kirje Calumetista[1]
(U. Suomettarelle).

Surkeat tapaturmat ehtimiseen jatkavat tuota ”Calumet and Heclan[”] kuparikaivannon murhe-kalenteria. Niinpä viime marraskuun 30 p. siellä tapahtui mitä inhoittavinta kuoleman muotoa saattaa ihminen ajatella. Kaksi englantilaista miestä oli koneella poraamassa yhdessä perässä 220 sylen syvyydessä. Ampujalta oli jäänyt yksi reikä laukeamatta, toisella vuorolla olevien miesten poraama, josta ei luultavasti vahingon kärsineet miehet tienneet mitään. He niin kuin ainakin, tietämättöminä laukeamattomasta reijästä, asettivat koneen lyömään juuri siitä sivusta, ja niin päin vitalikkoon, että heidän reikänsä osasi yhdistyä juuri kruutien kohdalle laukeamattoman reiän kanssa. Kun yhdistys tapahtui, silloin laukesi reikä, ja mikä oli seuraus? Toisen miehen löi kokonaan rääpäleiksi, pään kokonaan irti ruumiista, toisen jalan reidestä poikki, itse vahvimmasta miehuudestakin sisälmykset ulos, kädet ruumiista erilleen y. m. Toisen miehen löi monta syltä taaksepäin pahoin runneltuna, ehkä hän vielä on hengissä. Lukija saattaa arvata senkin eloon jääneen miehen surkean tilan, kun on toinen silmäkin juosnut ulos y. m. Kuolleen miehen jäännökset kokoiltiin kymmeninä eri osina, käärittiin vaippaan ja lähetettiin maan päälle. Eloon jäänyt mies hoitajajain toimesta saatettiin lasarettiin, jossa saanee vähän ajan kuluttua, mitä hirmuisimpia tuskia kärsittyänsä, lopettaa ruumiilliset vaivansa.

Tämä tapaus on sen tähden suomalaisille erinomaisen merkillinen, kun kolme suomalaista miestä oli työssä muutamia syliä kuolema-paikasta, kivien vaunuamisessa, mutta onneksi ei yksikään heistä vahingoittunut.

Ne kymmenet ja kymmenet miehet, joita vuosien kuluessa vahingoittuu tässä kaivannossa, on surkea nähdä, kun ulkona kävelee väen kulkupaikoilla; milloin tulee vastaan nilkku keppien avulla kulkeva; milloin on kruuti miehen kasvot turmellut, vienyt toisen silmän, molemmat y. m. Yhä tihjenee vahingoittuneiden miesten luku täällä.

Mainita sopii että samallainen vahinko tapahtui juuri samana päivänä ”Franklin” nimisessä kaivannossa 10 miilaa tästä. Kuoli kaksi englantilaista ampumisessa.

Etteivät tämänkaltaiset ole mitään harvinaista täällä, lienee tarpeetointa mainita. Hyvin sopii tällekin paikkakunnalle muinaisen merimiehen sananparresta jälkimäinen osa: ”Joko kulta kukkarossa tahi santa sieramissa”.

Muutoin elävät suomalaiset hiljaksensa. Talvi on kova alussa.

Apostolis-lutherilainen seurakunta hommaa ylhäisempää kansakoulua saada ensitilassa käytäntöön. Mutta sekös puuha näkyy huomiota herättäneen. Samoin kuin Suomessa, milloin julistetiin ensimmäinen asetus suomenkielen käyttämisestä oikeus- ja virkakielenä, muuan korkea-arvoinen virkamies sanoi haikeasti rukoillen: ”Jospa Korkein soisi, ettei tuo surkea Suomen kieli ehtisi tulla viralliseen käytäntöön minun päivinäni”, samoin nyt siitä hirmuisesta pelvosta, että apost.-luth. seurakuntalaiset perustavat ylhäisemmän kansakoulun, on niinkutsutussa ”oikea-uskoisien evankelis-luther. seurakuntalaisten” leirissä surkea valitus ja iso parku. Tuota tointa näkyvät ja kuuluvat he julki sekä salaa pyytävän ehkäistä. Se puolestaan, tuo suuri vanhallaan-olijain rykmentti, näkyvät päättäneen (niinkuin ”Sankarin Maine” todistaa), että muka ryhdytään miehissä kokoomaan varoja, että saataisiin alkeiskoulu Minneapoliin kymmenen vuoden perästä käytäntöön. Mikä tämä on muuta kuin häpeän verhoksi sommiteltu haave; mutta ei se tule sillä suojaan. Minusta hankkeet näyttävät siltä, että selkeä Suomen kieli kaikuu Calumetissa läpi kaikkein esteitten ylhäisemmässä kansakoulussa ennen pitkää. Minun mielestäni sopisi käyttää kohtuullisempaa puhetapaa senkaltaisen puolueen, jolla ei ole halua, kykyä ja ymmärrystä koulun tarpeellisuudesta, niinkuin nähtävä on n. k. oikea-uskoisten evankelis-luther. seurakuntalaisten sunnuntaikoulussakin, että sen suurin vaikutus on ainoastaan paperin päällä ulommaisille nähtävänä, mutta itse käytännöllistä harjoitusta puuttuu. ”Sankarin maine”[huom. 1] on heikko siihen puolueesen opillisuudesta kasvavia hedelmiä istuttamaan, joka itsekin on siitä osatoin. Tänne on suomalaistenkin eduksi tullut kaikenlaisia käsityöläisiä, mutta kelvollista kirjansitojaa ei ole, joka olis aivan tarpeellinen.

Kylmä talvi-ilma, kun siinä 10 tiimaa päivässä hakkailee, tekee käden kankeaksi ja raskaaksi; siis olkoon toistaiseksi.

Puoluetoin.


  1. Suomalaisten pesäpaikoilta Amerikan Yhdysvalloissa.

Lisätyt viitteet

  1. Vuosina 1880–82 ilmestynyt amerikansuomalainen sanomalehti.