Siirry sisältöön

Kirje entiselle ystävälleni

Wikiaineistosta
Kirje entiselle ystävälleni.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Vaikk’ aika muuttuneena
Nyt vastahani käy,
Elooni suuttuneena
En sittekään ma näy.
En etsikkään ma rauhaa,
En tyyntä toivokkaan.
Kun elon myrskyt pauhaa,
Ma nauran vaan.
Kas ystävitten mielet
Kuink’ onkin muuttuneet!
Myös parjaajitten kielet
Ei okaa puuttuneet.
Ma isieni maata
Tok’ lemmin ainiaan.
En valittaa siis saata,
Oon vaiti vaan.
Oil mulla muinoin kulta
Noin sievänlainenkin.
Oil myöskin lemmen tulta
Ja olis vieläkin.
Nyt yksinäni tulla
Saan illan kuutamaan.
Ei tuskaa tuosta mulla,
Ma laulan vaan.
Kun vanhempani kuoli
Ja maahan mullattiin,
Silloinpa raskas huoli
Poveeni painettiin.
Oi äiti armas! Kenpä
Sun sais unohtumaan.
Ma voisinkohan? Enpä;
Ma itken vaan.


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.