Kirje keski-Suomesta veikko V L–lle!
| Kirje keski-Suomesta veikko V L–lle! Kirjoittanut Simeon Hirvonen |
Jo olet taaskin saanut ison ai’an odottaa tietoja minun olinpaikoiltani Keskisuomesta. Nyt olen tilaisuudessa sinulle niistä kirjoittamaan, vaikka en ai’o pitkillä jutuilla nytkään kirjettäni pitentää.
Maaliskuu tuli meille lempeänä ja rauhallisena, ajaen pitkään Pohjolaan, ehkäpä sivu Lapintunturienki, vinhat vihurit ja tuoksuavat tuiskut. Niiden sijaan viritti se lämpöisesti säteilevän auringon meidän iloksemme tuonne taivon kannelle. Jokapäivä saamme siitä lempeitä sulo-suuteloita. Samat lämpötervehdykset ovat sulattaneet suuressa määrässä luntaki pihamaisemmiltamme. Jäät ovat kierina ja poikaparvien huvittavimpina leikkikenttinä. Aika tulee yhä suloisemmaksi ja valmistaikse kesää vastaanottamaan.
Alinomaa ovat hellinnä kuvina mielessäni ne laajat kankaat ja jylhät korvet, jotka sinua ympäröivät. Niissä ajaa kulettelevat metsämiehet hevoisillaan hiljaisina ja rauhallisina. Etelätuuli huhisee pitkien puiden latvoissa, ja tuon tuostakin tipahtelee lumikinkoja oksilta maassa olevaan lumeen. Pian menee siellä katselian päivä illoilleen, ja hänellä on vielä kotia-tultuaanki kauniit mielikuvitteet päivän monenmoisista huomioista.
Mutta ehkä lienen saanut väärän käsitteen sinun huvittavista tienoistasi. Jos lienenki kuvitellut sinun näytelmäpaikkasi toisenlaiseksi, kuin se todella on. Elä pahastu, jos olen erehtynyt! Mutta tiedätkös, minkälaiset koto-maisemat minulla nykyään on? – Et suinkaan. Paljoa kauniimmat ovat sinun seutusi. Ei täällä ole virstojen matkallakaan semmoisia metsiköitä, kuin on sinun tupasi likellä. Sen sijaan, kun sinä ihaillen katselet ympärilläsi olevia aloja, saan minä nähdä edessäni kuivan hiekka harjun. Toisella puolella tosin on järvi, mutta sen takana kaljottaa kolkoiksi poltetuita kivikko-alhoja ja ijäti upottavia louhikoita. Nämä estävät Päijänteenki näyttämästä tuota tuhat-saarista, niemistä ja lahtista pintaansa. Mutta ehkä en täällä täydellistä tyydytystä silmilleni saakkaan, kaivatessani erittäin ihania ja rakastettua koto-seutujani, niin lohdutan itseäni sillä, että tiedän paraimman kesän kukoistaessa pääseväni taas lapsuuteni ihanille maisemille ja sinunki luoksesi.
Täällä ovat meillä suuret pyrinnöt, mitkä ilahuttavat toiselta puolen meitä. Kieltämättä lienee jokaisella maailman läpi matkustajilla useita vastatuulta monimutkaisella tiellään. Niiden ohitse on meidänki vaikea päästä. Olkoon ihminen missä alassa hyvänsä, niin ei hän voi kiertää onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Mutta niillä kaikilla on hyvä tarkoitus ihmis-elämässa. Niillä tahtoo luonnon suuri hallitsia näyttää ihmiselle, ettei tämän maailman elämä ole ainoa päämäärä, vaan että hänen on yhä pyrkiminen tulevaisuudessa valmistettuun onnellisuuteensa. Näistä en tarvitse sinulle pitemmältä selittää. – Hyvästi siis veikkoni – muista minua, toivottaa veikkosi
Lähde: Tapion Lisälehti 2.4.1870.