Kirje maalaisoloista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirje maalaisoloista.

Kirjoittanut K. H. Färm


Maalainen näkee ilokseen, että vereksiä voimia, uusia, elonhaluisia tulokkaita ilmaantuu niiden riveihin, jotka kirjoittavat meidän omaan edustajaamme, meidän sanomalehteemme unhoitettujen maalaisten kireistä oloista. Semmoista on, katsellessa kirjoituksia maalaisoloista, kun juuri kansan oikeuden tunto alkaisi nykyisille epäkohdille laatia häätökäskyä. Harrastus kansan yhteisestä onnesta on yksistänsä silloin oikea kun huomataan alimman kansan kurjuus.

Kuitenkin on se kiittämättömin ala, että kirjoittaa torppari-oloista y. m. maalaistyöväkeä koskevista asioista. Vikain paljastaja löytää vallassa olijoitten vihan, eikä tuo viha – niinkuin vihan vaikutus kaikissa tekee – tunne ihmisarvoa eikä valitse lieviä keinoja uhrinsa kiristämiseksi.

Sen vuoksi on erittäin hauskaa nähdä, että uskallus totuuteen on yhä kansassamme niin voimallinen, että kansasta nousee miehiä, jotka ylimysvaltaisten erehdyksiä rohkenevat julki mainita, puhuvat mökkiläistenkin puolesta, sortajien vihaa pelkäämättä.

Elämän lämpöä m. m. löyhähti minun tuntooni kansan miehen nimimerkki V. A. T. kirjoitukset ”torpparioloista” ja ”Torpan pojan mietteet” ja ”Kirjekortti Kansan Lehdelle”, jotka ovat julaistu Kansan Lehdessä. Lähemmin miestä tuntematta julki lausun lämpimän tunnustukseni tässä kirjoittajan työstä torppariolojen valistamiseksi. Mieleni syventyy kirjoittajan mietteisiin ja vähempiosaisten keskuudessa tunnen yhteishengen kaipuuta, ett’eivät torpparit ja maalais-työväki vielä ymmärrä aikaansa, että kannattaisivat omaa sanomalehteään, ehkä yksistään tunnon valon viittauksesta, mies olematta itse torppari, kirjoittaa, kuten V. A. T. asian harrastuksesta tuohon sanomalehteen torpparien oloista, että hänen on sallittu torpanpojasta joutua muille toimi-aloille itse, vaan ei hän unhoita ensimäistä kotilieden tulta, ei unhotettujen murheita, vaikka hän itse on onnistunut niistä murheista suoriutua.

Toivon kirjoittajalle kestävää intoa ja tervehdän aateveikkoa.

Kyösti [K. H. Färm].


Lähde: Kansan Lehti 8.9.1900.