Kirje vanhalta palvelus-neideltä tovereilleen
| Kirje vanhalta palvelus-neideltä tovereilleen. Kirjoittanut Minna Canth |
- Rakkahani!
Taaskin lähestyy aika, silloin meikäläiset perivät talostansa jälellä olevan vuotuisen palkkansa. Tämän johdosta rohkenen, elämäni kokemuksiin nojaten, keskusteltavaksemme ottaa erään tärkeän seikan. Olen, näette, 27 vuotta jo palvellut ja tällä ajalla monenmoisia kokenut.
Heti alussa tahdon jo ilmaista teille neuvojeni juureen ja ponnen, johon kaikki muut perustuvat ja jonka kulumattomilla kirjaimilla tahtoisin jokaisen nuoren palvelian mieleen painaa. Tämä kuuluu näin: Elä koskaan penniäsi turhaan pane, vaan tallenna rahasi ja vie säästöpankkiin tulevaisuuden turvaksi, vanhan päivän varaksi. Siten saavutamme huolettoman tulevaisuuden ja itsenäisen vapauden. Siten saavutamme vielä paljon muutakin hyvää, joka suorastaan rippuu säästäväisyydestä, niinkuin itsensä kieltäminen, turhuuden poistaminen, j. n. e. Tämän tahdon parilla esimerkillä teille todistaa.
S:järven pitäjästä tuli kerran köyhä 15 vuotias tyttö, Lisa nimeltä, I:n kaupunkiin palvelusta etsimään. Hän onnistuin aikeessaan ja sai palvelus-paikan. Lisa oli ymmärtäväinen tyttö, hän oli nähnyt köyhyyttä ja kurjuutta kotonaan. Sen vuoksi piti Lisa ansaitut penninsä tarkasti, ei häntä koskaan nähty lotterissa eli häissä, sillä näissä tilaisuuksissa aina rahoja kysytään. ”Ei aina ole terveyden ja myötäkäymisen päivät” ajatteli Lisa ”ja josko olisiki, niin oma koti, oma olento on maallisen onneni päämaali, sitä varten säästän liikenevän pennin”. Ja Lisa kielsi itseltään kalkki turhat huvit ja vei vuoden kuluttua vähästäkin palkastaan jo 10 markkaa säästöpankkiin. Vaatetuksessaan oli Liisalla oma mallinsa. Hameensa oli tummaa, kotikutoista vaatetta ja lyhyenlainen, sillä ei hän halunnut katujen lakasemisella helmojaan kuluttaa. Esliina, jolla askareissaan tahtoi säilyttää hamettaan, oli pitkä ja leveä. Kaikki turhat körtit ja muut vehkeet eivät lainkaan tulleet kysymykseen, sillä Lisa piti sen sekä surkeana että naurettavana, kun näki miten nuoret toverinsa vatetuksellaan pyrkivät päästä ”herrasväen” arvoon. Mutta yksinkertaisessa puvussaan oli Lisa aina erittäin siisti ja säätynsä mukainen. Koko olentonsa oli nöyrä, tasainen ja siveä. Askareensa toimitti hän sekä uutteruudella että taidolla, ja uskollisuudesta ei Lisalle vertoja löytynyt. Eihän siis ihme, että emännät jo kilvan kokivat suurilla palkoilla houkutella Lisää; mutta kun tämä paljon piti emännästään, joka myös vuosivuodelta ylensi hänelle palkkaa, ei Lisa talostaan muuttanut. Näin oli hän jo 12 vuotta palvellut samassa talossa ja tällä ajalla kerännyt itselleen lähes 600 markkaa palkastaan säästöpankkiin. Monista kosijoistaan valitsi Lisa itselleen silloin erään, jonka tiesi rehelliseksi ja kunnon mieheksi ja joka ei lainkaan nauttinut väkeviä. Nyt on Lisa emäntänä varakkaassa talossa, kasvattaa lapsensa kurissa ja Herran pelvossa ja on toimeliaisuudessa sekä kaikissa hyvissä avuissa väkensä parhaana esikuvana. Ihmiset päättävät: ”se talo on onnellisuuteen vihitty”; mutta Lisan mies sanoo: ”talot ja tavarat peritään vanhemmilta, mutta hyvä vaimo tulee Herralta”.
Näin ei käynyt Katrin kanssa, joka ikään nuorena joutui palvelukseen. Katrilla oli koreuden himo, hänen vaattensa piti oleman ”herrastyyliin” roseteilla, korteilla, rimsuilla j. n. e. Mutta kaikessa komeudessaan oli Katri kuitenki kun kukko vieraalla tunkiolla, sillä ei hän voinutkaan itsiään sen mukaan käyttää. Salaisella iva-naurulla katselivat häntä ihmiset, ja sanoivat hänen näyttävän niin kovin ”hullulta”, mutta minä ajattelin: ”voi tyttö-raukka, kun tokin paremmin ymmärtäisit”. Katrin palkka ei edes piisannutkaan näihin kaikkiin laitoksiin, hän hankki siis itselleen kaikenmoisilla huonoilla keinoilla sivutuloja. Katri raukka! nyt on hän viheliäisyyden ja onnettomuuden totinen kuva.
Armahani! tässä olivat molemmat esimerkkini, kumpikin elämästä otetut. Ottakaat niistä vaarin! Tiedätte varmaankin kaupungissamme löytyvän säästöpankin, joka jalolta mieheltä juuri meidän hyväksemme on perustettu. Valvokaatte siis todellisia etuanne terveyden ja myötäkäymisen päivinä! Tähän kehoittaa teitä vanha ystävänne Wilja.
Lähde: Keski-Suomi 19.9.1874.