Kirjeitä Afrikasta/6/1

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjeitä Afrikasta
VI.
Kirjoittanut August Pettinen
Kirjeitä Afrikasta/6/Taulukot
Lähde: Suomalainen, 26.6.1890, nro 51, s. 3. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
Suomalaiselle.
VI.

Olukonda, tammik. 18 p:nä 1890.

Tällä kertaa en ehdi täkäläisistä kuulumisista paljoa kertoelemaan. Viralliset kertomukset, laskut, tilit, pöytäkirjat y. m. kirjoitukset Johtokunnallemme ovat vieneet ajan. Mainitsen vain lyhyesti tapahtumista.

Valtiolliset olot ovat ennellään. Nehale hallitsee toista puolta valtakunnasta, Kambonde taas toista. Edellisellä on siksi valtioviisautta, ettei hän yritäkään enään päästä yksinvaltiaaksi niinkauan kuin hän ei ole varma voitostaan, ja siitä hän taas ei voi olla varma niinkauan kuin häneltä puuttuu varsinaisia tulolähteitä. Hänen maineensa on siksi kuuluisa, ett’ei kauppiailla näy olevan erinäistä halua pistää nokkaansa Nehalen hoviin eikä edes koko hänen puolelleentaan. Eipä nuo näy kauppiaat suurin haluavan tänne Kambondenkaan puolelle. Nehalen urostyöt ovat siis saattaneet koko valtakunnan huonoon huutoon. Meitä siihen sijaan pinnistetään kovemmin, me kun olemme valtakunnassa ainoat, joilla vähän on jotakin kiskottavaa. Ohimennen mainitsen, että yksistään kuninkaalle (Kambondelle) on ainoastaan meidän kahden — v. Rautasen ja minun — ollut antaminen ei vähemmän kuin 55 punnan (1,375 markan) arvosta viime vuoden kuluessa, ja voihan otaksua että toisilta veljiltä samaan aikaan on kerjätty yhtä paljon. Muiden n. k. herraskerjäläisten y. m. suurellisten kerjuut, joita emme ole tulleet tarkoin ylöspanneeksi, voivat tehdä yhteensä yhtä suuren summan. Nehale ei ole nyt voinut kiusata meitä kerjuillaan ja vaatimuksillaan niin suuressa määrässä kuin ennen, ollessamme hänen alueellaan; hänen on täytynyt tyytyä siihen, mitä veljensä kautta on voinut saada. Ainoastaan silloin tällöin on hän kerjäyttänyt meiltä suorastaan. Nehale on kyllä tullut jo huomaamaan, mikä aineellinen hyöty on lähetyssaarnaajoista; siksipä on hän jo useampia kertoja pyytänyt, jopa vaatinutkin Alén’ia ja minua muuttamaan entisille asemillemme, ja me kun emme vielä tähän asti ole voineet suostua hänen pyyntöönsä, on hän — kuten olemme luulleet — koettanut saada Kunenen pohjoispuolella olevia katolilaisia lähet. saarnaajoita tulemaan entisille asemillemme; mutta eivät hekään ole vielä tähänasti ottaneet vastaan tuota hyväntahtoista tarjousta. Niinikään kuului hän pyytäneen Hereromaan saksalaisilta lähet. saarnaajoilta ”opettajoita” — kuten sanotaan — mutta sai sieltäkin kieltävän vastauksen. Ei siis muu neuvoksi, kuin kääntyä taas meidän puoleemme, mutta ei enään röyhkeästi, kuten ennen, vaan makeilla sanoilla ja koreilla lupauksilla. Tässä muutama päivä takaperin lähetti hän, näet, miehen evästettynä mitä kauniimmilla puheilla ja suloisilla lupauksilla luoksemme pyytämään meitä muuttamaan hänen alueelleen. Tämän johdosta, ja pitääksemme niinpaljon kuin mahdollista ystävyyttä vireillä hänen kanssaan, kävimme kaikki kolme — Rautanen, Alén ja minä — viime tiistaina Nehalen hovissa suullisesti asioista keskustelemassa. Mennessämme pistäysimme Omandongan asemalla; se on jo melkein kokonaan hävitetty. Ei ainoatakaan eheää ikkunaa ja ovea ole enää jälellä, puhumattakaan muista irtonaisemmista kaluista ja esineistä. Nehalen luokse saavuttuamme, huomautimme hänelle ett’ei entisistä puheista ja sopimuksista ole enään mitään, koska hän on antanut alamaistensa hävittää aseman. Nehale arveli, että lapset ja pahankuriset ihmiset ovat sen tehneet, hän on muka kyllä puolestaan koettanut vartioittaa huoneita, ja tahtoi varmaa päätöstä, muutetaanko sinne, vai ei, jotta hän sitten tietäisi ryhtyä muihin keinoihin — mihin sitten, ei ollut meillä kunnia tietää. Huomautimme meille olevan vähän vaikeata antaa varmaa päätöstä tulostamme hänen alueelleen, entiset asemamme kun ovat hävitetyt ja kun hänen entinen käytöksensä meikäläisiä ja ylipäänsä valko-ihoisia kohtaan on vielä tuoreessa muistissa. ”Niin,” arveli tähän Nehale, ”kyllä sen tiedän, että minua syytetään valtakunnassa tapahtuneista rettelöistä ja sanotaan minun saattaneen Ondongan huonoon maineesen, mutta eikös lapselle, joka ymmärtämättömyydessään on jotakin pahaa tehnyt, tule järkeä suuremmaksi tultuaan toisin menetellä?” — Asiasta tarkemmin keskenämme keskusteltuamme lupasimme antaa hänelle tiedon tulostamme. — Kotiin saavuttuamme pidimme kohta seuraavana päivänä kokouksen ja — katsoen siihen, että Nehale vastaisuudessa yksinhallitsijaksi päästyään voi tehdä lopun koko lähetystyöstämme, jos emme nyt koeta täyttää hänen pyyntöjään edes osaksi — päätimme, että tulevan kuivanajan alussa yksi meistä asettuu koetteeksi Omûlongan asemalle, josta vaaran uhatessa on helpoin pääsö pakoretkelle, se kun sijaitsee Nehalen alueen rajalla.

Terveytemme puolesta olemme muut voineet hyvin paitsi rouva Hannulaa, joka jo pitkän ajan on ollut kovin kivuloinen. Hannulan on nyt perheineen lähteminen terveysmatkalle — kenties Suomeen asti. Minä tulen toistaiseksi hoitamaan Oniipan asemaa, jossa v. Hannula nyt on ollut. Hänellä on aikomus jo tulevana tiistaina lähteä matkalle, joten minun on emäntineni jo maanantaina muuttaminen Oniipaan. Sieltä siis saatte seuraavan kirjeeni, jos siihen asti eletään. —

Mainitsenko muutaman sanan vielä toimistani. Ulkotöinä oli minulla kuivan aikana vaunu- ja polttopuuhuoneen rakentaminen, vanhan asuinrakennuksen korjaeleminen y. m. yhtä ja toista satunnaista ulkotointa. Paitsi mainittuja, oli minunkin puolestani osaa-ottaminen täkäläisen kirkkomme lopulliseen valmistamiseen. Minun tehtäväkseni tuli saarnatuoli ja alttari kaikkine siihen kuuluvine laitoksineen sekä maalaustyöt. Viime toukokuussa jo muurasin saarnatuolin — sen tein, näet, täkäläisistä tiilistä —, nyt sen vasta ”putsasin” ja koristelin. Kirkon sisustamista kesti 5 viikkoa; v. elo- ja syyskuulla sen valmistimme. — Pientä kasvitarhaa olen myös koettanut hoitaa. Siinä olen kasvattanut kyökki ”kasveja” seka maissia, vesi- ja sokerimelonia ja makeita perunoita (batate). Muutamia puunlajeja olen niin’ikään koettanut kasvattaa, mutta ani harvat niistä täällä menestyvät. Ainoastaan cypressus pyramidules (muut cypressit, joita minulla oli neljää lajia, kuolivat noin muutaman cm. korkuisiksi kasvettuaan), acasia talcata, a. cyanophylla ja a. gummifera näyttävät rupeavan kasvamaan. Pinukset eivät näy ollenkaan kärsivän tätä ilmanalaa. Koettelin niitäkin neljää lajia, mutta ei yksikään ruvennut kasvamaan. P. pinea ja p. halepenssis olivat jo koreessa alussa, edellinen jo noin 15 cm. korkea, mutta kuuminpana aikana kuivettuivat. Hedelmäpuista, joita on täällä koetettu useampia eri lajeja, parhaiten näkyy rupeavan menestymään banana- eli pisangipuu (musa paradisiaca). Kun olen tässä postikiireistä päässyt, aion ruveta koettelemaan uudestaan muutamia puunlajeja; ehkäpä ne näin sade-aikana pääsevät paremmin alkuun.

Sisätöinä taas, koulutoimien ohella on minulla ollut kansan kielen, historian — tahi paremmin entisyyden —, tapojen y. m. sellaisten seikkain tutkiminen, johon v. Rautanen hyväntahtoisesti on suonut minulle monessa vaikeassa kohdassa tervetullutta apuaan. — Ohi mennen mainitsen, että v. k. onkin hyvin perehtynyt tämän kansan kieleen ja tapoihin, hän kun on jo 20 vuotta maassa ollut. — Koulutoimistani lienen kai maininnut viime kirjeessäni.

Työmme Jumalan kiitos, on saanut kulkea jotakuinkin rauhallisesti eteenpäin, se vain on ikävää, että joukkomme on niin pikkunen täällä. — Apulaisopettajina aakkosten- ja sisäluvun-opetuksessa olemme käyttäneet edistyneempiä maalaiskristiltyjä. Kasvattaaksemme täkäläisiä kristittyjämme vähän itsenäisemmiksi, olemme ruvenneet pitämään kuukauskokouksia, joissa seurakuntalaisetkin saavat käyttää puheen vuoroa, tehdä esityksiä ja lausua mielipiteitään asioista. Näissä kokouksissa on keskusteltu ja puheltu seurakunnallisista asioista. Niistä toiste enemmän.

Viime vuonna tuli täällä Ondongassa katovuosi, niin että useissa paikoin, varsinkin täällä Olukondan tienoilla, ei ole monellakaan enään pitkiin aikoihin ollut mitään syötävää. Me olemme saaneet auttaa hätää kärsiviä, niin paljon kuin suinkin olemme voineet, melkein kaikki seurakuntalaiset ovat jo useampia kuukausia olleet meidän elätettävinämme. Tänä vuonna näyttää tulevan parempi viljavuosi. —

Ehkä jo vihdoinkin lopettanen.

Olen täällä tehnyt meteorologisia tarkastuksia. Luullen sikäläisiä huvittavan nähdä täkäläisiä ilmasuhteita, liitän tähän tämän kuun tähänpäivään asti tehdyt tarkastukset.[1] Jos niillä olisi jotain tieteellistä arvoa tahi merkitystä siellä Suomessa, voisin täst’edes niitä jatkuvasti joka postissa lähettää. Minulla on ilmatieteellisiä tarkastuksia jo toinen vuosikerta alulla. —

Ehkäpä teitä, ”Suomalaisen” lukijat huvittaa saada vähän tilastollisia tietoja täkäläisistä seurakunnistamme, suvaitsette siis minun liittää tähän niistä taulun.[2] — Vuonna 1883 kastettiin täällä ensimmäiset ondongalaiset, jolloin siis ensimmäinen[ ]seurakunta täällä perustettiin.



  1. Nämä tiedot julkaisemme ensi numerossa.
  2. Nämä tiedot julkaisemme ensi numerossa.