Kirjeitä Afrikasta/8/5

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjeitä Afrikasta/8/4 Kirjeitä Afrikasta VIII.
Ondonga ja sen asukkaat I: Maa.
Kirjoittanut August Pettinen
Julkaistu alun perin: Suomalainen, 4.8.1890, nro 62, s. 3–4. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
VIII.
Ondonga ja sen asukkaat.
I.
Maa.
(Jatkoa 60:tcen[huom. 1] n:roon.)

Sisällys: Nimi. — Asema. — Pinta-ala. — Maanlaatu. — Ilmasuhteet. — Kasvillisuus. — Eläinkunta.


Niin pitkäpiimäiseksi kun kertomukseni onkin jo käynyt, suotanee minun kumminkin lausua vielä muutama sana täkäläisistä hyönteisistäkin.

Mahdotonta ja tarpeetontakin on ruveta tässä luettelemaan kaikkia niitä monia hyönteis-parvia ja -lajeja, joita löytyy kuumassa ja senkin verran kosteassa ilmanalassa kuin Ondongassa on. Riittää, kun mainitsen näistäkin vaan muutamia yleisempiä ja omituisempia. Sade-aikana, jolloin koko luonto pitkien, polttavien poutien perästä virkoo uuteen eloon, ovat hyönteisetkin monilukuisemmat. Perhosia monenvärisiä ja -kokoisia, heinäsirkkoja, turiloita y. m. m. siivellisiä ja säärikkäitä viilettelee ja vilisee kaikkialla puissa ja ruohostossa. Nämä eivät tee sanottavaa vahinkoa kenellekään; ainoastaan turilaat syövät muutamina vuosina puiden lehdet ja hedelmät. Suurin vastus on muurahaisista. Näitä on — ties kuinka monta eri lajia — maaperä, huoneiden seinät ja permannot täynnä. Kiusallisin kaikista on muuan pieni, vaaleanharmaa muurahainen, joka on tunnettu termiiti-nimellä (termes atrox). Tämä muurahaislaji on tropillisen ilmanalan suurimpia ”maanvaivoja.” Nämä eivät säästä mitään, mikä vaan on metallia ja lasia pehmeämpää, ja minkä kanssa vaan pääsevät välittömään yhteyteen. Jos on kistu tahi muu esine maanperässä, kaappi tahi hylly kiinni seinässä, pienessä ajassa syövät nämä niissä säilytetyt esineet pilalle ja kantavat maata sijaan. Kistut, kaapit, hyllyt y. m. esineet täytyykin olla aina jaloilla varustettuina tahi telineille asetettuina sekä tarpeellisen kaukana seinästä, jotta näiden vihollisten liikkeitä voi paremmin huomata ja silmällä pitää. Ja sittenkin — kaikista varokeinoista huolimatta — tekevät ne aika ajoittain tuntuvia vaurioita. Toisinaan kantavat ne maanalaisia teitään myöten suuret multakasat huoneiden nurkkiin, ja sitä myöten kun näitä hävittää yhdestä paikasta, rakentavat ne niitä toisiin paikkoihin. Tapahtuupa joskus että kun iltasella riisuu kengät jalastaan ja jättää ne vuoteensa viereen, aamusilla tapaa ainoastaan anturat jälellä. Nämä näkyvät pelkäävän päivän valoa, sillä koskaan eivät ne toimita tuhotöitään nähtävillä paikoilla. Ne koettavat päästä esineesen käsiksi niin salaisesti kuin mahdollista. Jos on esim. valloitettava esine pieni, muuraavat ne sen ympärille joka haaralta ohkasen maakerroksen salatakseen liikkeitään. Jos taas on esine suuri, esim. kistu tahi kaappi, ett’ei sitä voi joka taholta ”skantsata”, tekevät nämä väsymättömät sotilaat linnoituksen sille paikalle esinettä, mistä ”sisään-ryntäys” käy helpommaksi ja salaisemmaksi. Kohdatessaan sellaisenkin esineen, joka on välittömässä yhteydessä seinän tahi maaperän kanssa, varmuuden vuoksi muuraavat ne sen vieläkin lujemmasti kiinni niiltä paikoilta, joista menevät sisälle. — Salaa ja sisältäpäin rakentavat puheena olevat termiitit pesänsäkin. Löytyy täällä muurahaispesiä eli -kekoja, jotka ovat 4 à 5 metriä korkeita pyramiideja, ja nämä ovat sisältäpäin savesta muurattuja. Pyramiidi kasvaa kasvamistaan, suurenee joka haaralta, mutta sen ympärillä et huomaa pienintäkään liikuntoa, ulkopinnalla ainoatakaan työmiestä. Mutta hajotapas siitä joku osa, niin ihmeeksesi huomaat sen sisällä montakertaa vilkkaamman liikunnon kuin Lontoon City’ssä.

Emä — muutamia centietrejä pitkä toukka — on syvällä maassa, pesän perustuksissa; sen sanotaan munivan kerrallaan (?) ei vähemmän kuin 80,000 munaa. Ei siis ihme, jos tämän sikiöitä on kaikkiin paikkoihin riittämään.

Hiukan isompi kuin mainittu muurahaislaji on — niinkuin sitä täällä kutsutaan — kattomuurahainen. Tämä ei kammoksu päivän valoa kuten edellinen. Sen tehtävänä on hävittää olki- ja heinäkattoja. Pitkin seiniä kulkee ne katolle ja ennen pitkää on katossa suuria aukkoja. Välistä syövät nämä katon niin puhtaaksi, ett’ei jää muuta kuin puut jälelle. Joskus huvittaa näitä laskeutua korkeudestaan suoraa tietä alas. Kuin istut kirjoituspöytäsi ääressä, ei aikaakaan niin rupeaa satamaan jotakin niskaasi, ja samassa silmänräpäyksessä kipeän kirpeät puraisut niskassasi ilmoittavat muurahais-sateen alkaneeksi. Muutamia minuutteja vaan, ja koko permanto, pöytä y. m. esineet kuhisevat muurahaisista. Nämä ovat näet vesikatosta laskeutuneet välikatolle ja sitten — useista kohti välikaton puhki porattuaan — sieltä päistikkaa niskaan. Ihan tahallaan näkyvät nämä heittäytyvän sellaisiin paikkoihin, missä huomaavat vaatteita tahi muuta pehmeätä olevan. Turhaa vaivaa on ruveta tällaista muurahais-sadetta ehkäisemään; sillä jos ruiskutat esim. karbolihappoa tahi muuta huumaavaa nestettä yhteen paikkaan, on tulva sitä suurempi toisissa paikoissa. Ainoa keino estää niitä ympäri huoneita leviämästä on asettaa vesi-astioita niiden paikkojen kohdalle, josta niitä enemmän alas tulee ja sitten — antaa sataa, kunnes se itsestään lakkaa.

Vedestä ne näet eivät pääse ylös. Kerran kesti huoneissamme tällaista muurahais-sadetta kolmatta vuorokautta lakkaamatta. Olisitpa, lukijani nähnyt sitä muurahaisten paljoutta! Se nyt oli todellakin yhtä lukematonta kuin ”santa merenrannalla.”

Muuan musta, pieni muurahainen on omituinen siitä, että sen puremasta seuraa hengenahdistus melkein tukehtumiseen asti, omituinen kuiva yskä ja täydellinen äänensorros. Tästä ei kestä toki kuin muutamia tunteja, mutta muita myrkyn vaikutuksia tuntee purtu useampia päiviä.

Mainittakoon vielä eräs laji siipimuurahaisia, jotka taas ovat omituisia siinä suhteessa, ett’eivät elä kuin pienen ajan vapaassa ulko-ilmassa. Nämäkin oleskelevat maan sisällä. Sateen jälkeen, kun maa on kastunut, lähtevät nämä lukemattomissa parvissa maanalaisista komeroistaan ulko-maailmaa katselemaan. Mutta luonto ei ole suonut näille kuin hetkeksi vain tätä huvitusta. Muutamia minuutteja ilmassa liideltyään kadottavat ne siipensä ja putoovat alas; vähän aikaa ryömivät maassa ja kuolevat. — Pehkolaiset ja Vuoridamrat kokoovat näitä ja syövät herkkupaloinaan.

Mehiläisiä, paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä on samoin ja melkein samanlaisia kuin muuallakin. — Koppiaisia eli kuoriaisia (caleoptera) löytyy sade-aikana monen-lajisia ja kokoisia. — Hämähäkeistä on muuan laji myrkyllinen; sen purema tuottaa kovempaa kipia kuin skorpionin pisto ja ajetuttaa koko purrun jäsenen. Tämä oleskelee enimmäkseen maassa. — Skorpionin kanssa saa täällä tuon tuostakin tehdä tuttavuutta. Sitä ei monta kertaa huomaakaan ennenkun se on läsnä-olonsa ilmoittanut polttavalla pistolla, jota seuraa sydäntä viileskelevä, melkein hammassäryn tapainen pakotus pistetyssä jäsenessä. Katselet ympärillesi — ja tuolla viilettelee skorpioni kappaleen matkan päässä piikki pystyssä, valmiina antamaan toisen piston, jos niin tarvitaan. Tämä piileskelee niin hyvin huoneissa kuin kaikkialla muuallakin.

Kun mainitsen vielä, että matoja ja toukkia löytyy myös runsaasti, joista muutamat lajit ovat maan-asukkaiden makeimpia herkkupaloja, niin luulen jo tarpeeksi asti koetelleeni lukijan kärsivällisyyttä, ja siis lopetan tällä kertaa. — Seuraavassa kirjoituksessani suotanee minun esittää Ondongan asukkaat eli ondongalaiset tapoineen ja ominaisuuksineen.

A. P.



  1. Pitää olla: 60:teen