Kirkas syyspäivä

Kirkas syyspäivä. Kirjoittanut Katri Vala

Metsä, maa ja taivas

täynnä syksyn epätoivoista ihanuutta.

Ilmassa mullan väsynyt hymy

ja huo’unta.

Taivaalla syysauringon

kylmä kirkkaus.

Tummanvihreissä puissa

loistaa verenkarvaisia läikkiä,

ja maasta vilahtaa

jonkun myöhästyneen kellokukan

arka, sininen katse

kellastuneiden lehtien lomasta.

Mäkien rinteillä helottaa puolukan,

myöhäisen hedelmän

punainen valtimoveri.

Taivas, kesällä kuin maahanlaskeutunut,

on vetäytynyt saavuttamattomiin.

Sen väri on tummentunut

kuin olisi se lempeinä, suvisina öinä

imenyt itseensä myriaadien kukanterien sinen.

Kaikki, kaikki ovat kadonneet

kesän täyteläiset hetket,

kukkivat päivät ja hymyilevät yöt.

Syysauringon kylmässä kirkkaudessa

keinuu kypsien omenain

ja valmiiden tähkien tuoksu

ja metsästä kuuluu siementen

hiljainen variseminen – – –

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.