Kirkkovenheessä

Kirkkovenheessä Kirjoittanut P. J. Hannikainen

Hei, soutakaamme, poiat,

Ja norjat neitoset!

Me kilvan soutakaamme,

Ett’ aallot vaahtoiset

Vierellä venehemme

Hilpeinä hyppelee,

Ja kokka mahtavasti

Edessä kohisee.

Ah, kaunis ompi ilma,

Tää Herran päivä on!

Vienosti vedet välkkyy,

On taivas sumuton,

Ja metsät vihreässä

On juhlaverhossaan,

Ja vakavina vaarat

Nostaapi rintojaan.

Ja uutta ihastusta

Vaan nousee mielehen,

Kun venhe viilettääpi

Välitse niemien,

Ja joka salmen suulla

Meit’ yhä tervehtää

Taas uudet rannat, saaret

Oi, hausk’ on retki tää!

Me airokkahat, kelvot

Olkaamme soutajat:

Pois joukostamme veltot

Ja – turhankiskojat!

Ken voimat taiten käyttää

Ja, harras toimessaan,

Mies ompi kestämähän –

Se meistä miesi vaan!

Mut kunnon perämiesi

Täss’ ensi arvon saa.

Hän kaikki karit tuntee

Ja suunnan suuntoaa,

Hän, hänpä meidät saattaa

Vakaasti valkamaan,

Siis kiitoksemme hälle

Nyt ensin kaikukaan.

Ja nyt me laulakaamme,

Oi siskot, veikkoset,

Tään Suomen suloutta,

Mi hurmaa sydämmet!

Ja niinkuin mieli puhdas

Nyt kirkkomatkan’ on,

Niin työssä tälle maalle

Se puhdas olkohon!

Ah, herttainen on hetki,

Tää Herran päivä on!

Ja kirkon torni nousee

Tuolt’ yli kuusikon,

Ja aamupaistehessa

Se noin kun hohtelee,

Totuuden pyhän tietä

Se meille viittailee.

Niin maamme tulevaisuus

Myös meille hohtakoon,

Kuin pyhä templi tuolla

Ja meitä kutsukoon!

Se hohto sydämmemme

Innolla täyttäköön,

Ja vauhti rintojemme

Sen ilmi näyttäköön!

Hei! Soutakaamme, veikot,

Ja siskot armahat!

Me kilvan soutakaamme,

Ett’ aallot vaahtoisat

Vierellä venehemme

Hilpeinä hyppelee,

Ja kokka mahtavasti

Edessä kohisee.

Ja laulakaamme kaikki

Nyt täysin sydämmin,

Kuink’ on tää maamme kallis

Ja meille rakkahin,

Mut Herrallemme harras

Myös kiitos kohotkaan,

Ett’ armostaan loi meille

Näin armaan isänmaan.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.