Kirkossa (Mendelin)
| Kirkossa. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Kaunis seisovi temppeli Herran
- Valoloistossa auringon,
- Yli kuulean alttariristin
- Lehdet kiertävi kasviston.
- Ja niin kauaksi kaikuvi valtava virsi.
- Sitä kuullessa sulavi sydänten kirsi.
- Visers’ ulkona lintunen pieni,
- Sekin herkesi kuulemaan,
- Kuinka kuorissa nuorille noille
- Jalo jakavi neuvojaan.
- Ijankaikkisen, korkean sanan hän heille
- Oppaaks antavi maaelon himmeille teille.
- Aamun auteren valosta äsken
- Kautta laps’ajan laaksomaan,
- Tulit nuoriso templihin Herran
- Valan kallihin vannontaan.
- Ja sa seisot nyt sykkivin sydämmin siellä,
- Halu sulla on kulkea kaidalla tiellä.
- Halu lämmin ja harras on sulla
- Käydä jälkiä Kristuksen,
- Sydän sykkivi tuntoa pyhää,
- Miel’ on nöyrä ja lentoinen.
- Tämä tunnelma aina, oi aina jos säilyis,
- Elonpursi jos kuinkakin myrskyissä häilyis!
- Tuolla ulkona riemuten kuohuu
- Elo uhkuva, keväinen;
- Siell’ on intoa, työtä ja tointa,
- Siell’ on taistoa aatteiden.
- Sinne käyös, sa nuori, käy nimessä Herran,
- Siell’ on siunaten Mestari kulkenut kerran.
- Siellä tulkitsi Mestari muinen
- Pyhää oppia elämän,
- Valtakunnasta, pieninpä jossa
- Sijan saava on ylimmän.
- Suurin laulaja suurinta aatetta siellä
- Vielä julisti Golgatan kolkolla tiellä.
- Käyös nuori, sa totisin tunnoin
- Ulos työhön ja elämään,
- Pyhän Mestarin jälkiä seuraa
- Hän ne leimasi verellään.
- Itses unhoita, heikkojen kuormia kanna,
- Tue, lohduta, kieltäy ja anteheks anna!
- Mitä povesi puhtainta tuntee,
- Sit’ on Herrakin tuntenut;
- Mitä aatteli korkeinta mieles,
- Sit’ on Herrakin aatellut.
- Ijankaikkinen rakkaus rintahas sulje,
- Hämärästä sa valohon voittaen kulje!
- Kerran kuu sekä aurinko sammuu,
- Luomakunnass’ on mustin yö,
- Mailma hukkuu ja taivahat sortuu –
- Mut ei Kristuksen huku työ.
- Syntyy uusia taivaita, uusia maita –
- Niihin johtavi sieluja tie tuo kaita.
- Kaunis seisovi temppeli Herran
- Valoloistossa auringon,
- Yli kuulean alttariristin
- Lehdet kiertävi kasviston.
- Ja niin kauaksi kaikuvi valtava virsi,
- Sitä kuullessa sulavi sydänten kirsi.
- Vakamielisnä nuorukaisparvi
- Ompi ääressä alttarin,
- Ijankaikkisen kasvojen eessä
- Valan vannovi kallihin. –
- Pyhä hiljaus vienosti mielihin hiipi,
- On kuin koskisi nuoria Jumalan siipi.
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.