Kirma

Kirma. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Kirkastuvat joka kerta miesten katseet, kun näkevät kadulla kauniin Kirman.

Kaunis on hän todellakin. Ruumis kuin Venuksen. Silmissä viinin tulinen väike. Käynnistä huokuu huumaava hekuma.

Ja kiihottavan väkevä on Kirma. Tarulinnut kuiskivat miesten korviin ihmeitä hänestä. Kuiskivat näinkin:

Ei yksikään mies voi vastustaa häntä. Jokaisen, joka hänen lähellensä sattuu, hän voittaa.

Hän ei tyydy vähään. Niiltäkin, joilla on väkevät vietit ja väkevä sielu, riistää hän molemmat, uhraa molemmat nautintonälkänsä tyydyttämiseksi.

Hän on murhapolttaja: hän sytyttää miehen veren palamaan villinä intohimon roihuna ja nauraen katselee liekkien kuluttavaa työtä.

Hän on peto: hän imee saaliistansa viimeisenkin veren.

Hän on ihminen: hän soittelee miehen sielua kuin taituri viulua.

Hän on jumala: hän johtaa miehien elämää omien halujensa mukaan.

Onpa hän joltakulta elämänkin riistänyt.

Siitä huolimatta hakevat miehet häntä kaikilta kaduilta. Pelkäävät häntä, sillä hän on väkevämpi heitä, mutta kuitenkin etsivät.

Kirma taas valitsee, kenen hän tahtoo. Ja useasti on hänen tahtonsa saada heidät kaikki.

Kaunis Kirma!...

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.