Kirpusta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirpusta. *)

Kirjoittanut Elias Tuoriniemi


Saattasinkoma sanoa
Kirjotella kirpustakin?
Kirottu on kirppu rukka
Ijankaiken ihmisiltä;
Siitä on kirppu kirottu
Moitittava musta lintu,
Kuin on hyvä hyppimähän.
Vielä potkiipi povessa,
Tohtii tulla turkkihinkin,
Valta-miesten vaatteisiinkin
Hyvän huovin housuhinkin
Suuren herran sukkahankin
Papin paijanki sisälle.
Käypi se kirppu kirkossakin
Kirkko-miehen kintahassa.
Kaikki sitä kanteleepi
Kaikki kurjat kuljettaapi
Yli soijen, yli maijen,
Syän maijen synkiöinkin.
Varsin tuttu vaimoillenkin
Miesten luona mielellänsä;
Syöpi lasta laattialla
Käypi lasten kätkyesä
Vanhojakin valvottaapi,
Ei anna nuorten nukkua
Eikä maata matka-miehen.
Alla se aina asuupi
Vuosi kauet vuotehilla,
Aina on koirain kotona,
Aina pentuin pesässä.
Sitä en tiiä kusta siinnee,
Kusta synty syöpäläisen;
Sienneekö sillan alta
Tulleeko tupa-rikasta
Vaanko vanhoista sioista
Vaanko vattu-raunioista.
Kirppu on kiivas juoksemahan
Sekä hyvä hyppimähän,
Kuka kirpun kiinni saapi
Jalat alta ampukohon
Linnun lyököhön lihaksi
Pankohon pataluhaksi:
Osan kukin ottakohon,
Sääski veren särpäköhön
Kissalle liha-kipene
Koira luut korjatkohon!
Tämä on juoru joutavasta
Työ on tehty tyhjän eestä;
Lukkari minun lupasi
Vaati vaha kumppalini
Juoruamaan joutavasta
Kirjottamaan Kirpustakin.

*) Elias Tuoriniemeltä.


Lähde: Topelius, Z. 1829: Suomen Kansan Vanhoja Runoja, ynnä myös Nykyisempiä Lauluja. Neljäs osa. S. 26–28. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 5.1.2007. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 1 [numerointi ilmeisesti virheellinen]. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/topelius/skvr4_1829_rdf.xml.