Koditon vapaus

Koditon vapaus Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Tänne rientäin joutukaatte

Kaikki vapaamieliset;

Orjina kyll’ olla saatte,

Pois nyt orjuus, kahlehet!

Missä enää vapautta

Löytää joukoss’ ihmisten?

Sitä vainotaan kuin sutta.

Täällä vaan on suoja sen

Luona täytten maljojen.

Tuskin enää miestä tapaa,

Jok’ ei pelkäis varjoaan.

Tääll’ on mieli, kieli vapaa,

Pelkoa ei laisinkaan.

Rinnat nousee, kuohuileepi,

Aatteet kiitää lentohon;

Vapaus vaan vallitseepi.

Muuall’ on hän koditon:

Täällä hänen kotins on.

Kuule ääntä vapahitten,

Kuin se miehekkäästi soi!

Mutta mik’ on kumppanitten?

Tuskin seisoa he voi.

Viinan orjiks vapaat vääntyy,

Sammuu into tulinen:

Vapaus selin heihin kääntyy,

Eik’ ees luona maljojen

Viihdy joukoss’ ihmisten.

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.