Kodittoman koti
| Kodittoman koti. Kirjoittanut Samppa Luoma |
- Tuonelan mustassa mullassa
- mulla on koti ja pirtti.
- Siellä on taatto ja siellä on mammo
- nekin tuonelan hirmu hirtti.
- Tuonelan virtojen vierellä
- on mustantummaa multa,
- sitä se astuu illat ja aamut
- se kulkijan ollut kulta.
- Musta on Tuonelan virran ves,
- mustempi on mun sielu;
- – on mertoja mieron poluilla
- ja auki on niiden nielu.
- Nielut ne kaikkia nielevät
- Tuonelan mustaan multaan –
- Ikävä on siell’ sen asua,
- jolla ei siell’ ole kultaa!
Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.