Kohtalo
| Kohtalo. Kirjoittanut Heinrich Heine |
I.
[muokkaa]- Pakene, tullos vaimoksein
- Jo rinnoilleni uinumaan;
- Sa mailla vieraill’ lemmessäin
- Saat taaton ko’in ja isänmaan.
- Jos et sä tule, kuolen pois,
- Ja olet yksin, yksin vain;
- Ja jos sa taaton kotiin jäät,
- Kuin vieras olet, muilla main.
II.
[muokkaa](Tämä on todellinen kansanlaulu, jota kuulin Reinin rannoilla laulettavan).
- Kävi halla kylmien kevätyön,
- Se kylmi orvokit hentoiset,
- Ne kuihtuivat, näivettyivät.
- Oli poika tyttöä lempinyt,
- He ko’ista läksivät salaa pois,
- Sitä taatto ei tiennyt, ei äiti.
- He pitkin kulki ja pitkin vaan,
- Ei onnea, tähtöstä nähneetkään,
- He kurjina huoli ja kuoli.
III.
[muokkaa]- Nyt nuorten haudalla lehmus nuokkuu,
- Siell’ laulaa linnut, ja tuulet huokuu;
- Sen suojaan istuvi siimekseen
- Tuo mylläripoika armaineen.
- Ja tuulet ne henkivät murheisin mielin,
- Ja linnut ne laulavat kaihoisin kielin,
- Käy veikeät nuoret jo miettiviks, –
- He itkevät, eivätkä tiedä, miks.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.