Kohtalo (Negri)

Kohtalo.

Kirjoittanut Ada Negri

Ol’ ilta myöhä, vuoteelleni hiipi

yön haamu synkeä,

huu – teräskatse, irvistys ne riipi

mun mieltän! – Kolkon kuulin äänensä:

»sun kohtalosi oon».

»En sua koskaan heitä impi sorja

sä kevätajastas

oot elon-iltaas’ kahleitteni orja

ja aina vaellan sun varjonas».

– Mä nyyhkin: armahda!

Hän viivähti ja virkkoi mulle vastaan:

»kas rikos, kuolema

ja tuska tuuti maailmalle lastaan,

kun synnyit sä, surujen kukkana,

siks’ kov’ on kohtalos»!

Mä rynnistin: »oi toivon ääntä vainen

mun kaihoo rintani!

Mä maistaa tahdon mit on riemu mainen

ja neron, valon suudelma. Mua kutsuvi

nuor’, rikas elämä».

Hän lausui: »vuodattaa ken sydänvertaan

se laulut parhaat luo.

Ja surun syleilystä monta kertaa

ken nousee, muita suurempi on tuo».

– Mä virkoin: »luoksein jää.»

Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.