Kohtalo (Negri)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtalo.

Kirjoittanut Ada Negri
Suom. Hilja Pärssinen.


Ol’ ilta myöhä, vuoteelleni hiipi
yön haamu synkeä,
huu – teräskatse, irvistys ne riipi
mun mieltän! – Kolkon kuulin äänensä:
»sun kohtalosi oon».
»En sua koskaan heitä impi sorja
sä kevätajastas
oot elon-iltaas’ kahleitteni orja
ja aina vaellan sun varjonas».
– Mä nyyhkin: armahda!
Hän viivähti ja virkkoi mulle vastaan:
»kas rikos, kuolema
ja tuska tuuti maailmalle lastaan,
kun synnyit sä, surujen kukkana,
siks’ kov’ on kohtalos»!
Mä rynnistin: »oi toivon ääntä vainen
mun kaihoo rintani!
Mä maistaa tahdon mit on riemu mainen
ja neron, valon suudelma. Mua kutsuvi
nuor’, rikas elämä».
Hän lausui: »vuodattaa ken sydänvertaan
se laulut parhaat luo.
Ja surun syleilystä monta kertaa
ken nousee, muita suurempi on tuo».
– Mä virkoin: »luoksein jää.»


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.