Kohtalon iva
| Kohtalon iva Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Keinuu venhe pieni aaltoloilla,
- Nuorukainen siinä haaveilee.
- Mieli täyttyy kuvill’ ihanoilla,
- Silmät loistaa, huulet hymyilee:
- ”Viel’ oon nuori, outo maailmalle,
- Mutta voiman tunnen rinnassain.
- Se mun nostaa kerran korkealle,
- Vertaiseksi henkein mahtavain.”
- ”Nimetönnä paisun mahtavaksi,
- Enkä jouda hukkaan joutumaan.
- Kun on mennyt vuosi taikka kaksi,
- Nimi uusi loistaa yli maan.”
- Venhe aaltoloilla keinuileepi,
- Nuorukainen siinä haaveilee.
- Myrsky nousee, aallot kuohuileepi,
- Saalistansa meri ahnailee.
- Vuotta kaksi virtaans aika peitti.
- Kirkkomaahan ruumis kätketään,
- Ruumis, jonka aallot rantaan heitti. –
- Tuntenut ei sitä yksikään.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.