Kohtaus (Ahlqvist)
| Kohtaus Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Tyttö istu iltasella
- Lähtehellä lempeällä,
- Veistä katsoen kuvaansa.
- ”Voipas, kuinka kaunis oon ma!
- ”Vaan mi on minulle siitä
- Kauneasta kasvostani,
- Kuin ei kult’ oo kuulemassa,
- Kuulemassa, katsomassa?
- Kuule kukka vieressäni,
- Vie minulta huulten hohto!
- Pilvi ilmassa punainen,
- Vie minulta posken paisto!
- Kalvas tähti taivahalla,
- Vie minulta silmän suihku!
- Hauta, vie mit ompi muuta.”
- Tämän keksi poika-pilkka,
- Varvikossa kuunteleva,
- Siitä töytäs’ tytön luokse,
- Muiskun huulille huhautti:
- ”Nyt vei kukka huules’ hohdon!”
- Sitte siirti posken poskeen:
- ”Nyt vei pilvi poskes’ paiston!”
- Sitte silmihin sen katso:
- ”Nyt vei tähti silmäs’ suihkun!”
- Sitte sieppasi syliinsä:
- ”Nyt vei hauta mit’ oil muuta,
- Sillä, tyttö, siit’ ei pääse,
- Ken lie kerran siihen saanut.”
Lähde: Saima 17.4.1845.